tiistai 18. joulukuuta 2012

Maalitahra navassa

Tänään jäin kiinni Naistenkilinikalla sydänkäyrillä, kun navastani löytyi maalitahra :) Kätilö ei ollut onneksi vihainen vaan naureskeli iloisesti.

Raskauden alkumetreiltä saakka kyselin eri lääkäreiltä ohjeita itselleni...voinko itse omalla tekemiselläni/olemisellani mokata jotain. Kaikki olivat sitä mieltä, ettei millään tutkimuksella ikinä olla voitu osoittaa, että äidin tekeminen vaikuttaisi lasten tilaan tai synnytyksen käynnistymiseen. Suoria iskuja mahaan ja kaatumisia tietenkin lukuunottamalla. Muutoin luotto omiin tuntemuksiin tulisi riittää. Minulla ei ole ollut mainittavia harjoitussupistuksiakaan, mikä olisi laittanut lepäämään. Olenkin tainnut olla muiden kauhuksi oiva esimerkki siitä, ettei raskaus ole invaliditeetti...edes tämä raskaus. Luulen, että salaisuus hyvään vointiini ja omiin arvoihini onkin ollut se, että uuden kodin laittaminen ja Lenni on pitänyt minut liikkeessä. Nyt vasta tilanne alkaa olla onnekseni vasta toisin, kun mahaa tulee siirtää öisin jo kaksin käsin puolelta toiselle, kun ei enää niin ketterästi seuraa oman kehoni liikettä :) Pojilla on myös oma tyyny mahan alla nykyään öisin. Kehoni myös huutaa lepoa ja päivisin nukunkin vaatimattomia 3-4 tunnin pikku päikkäreitä. Yksi viimeinen oma projekti pitää kuitenkin mieltä virkeänä, kaapin ovien maalaus :)

Käynnit Naistenklinikalla tihenevät ja sydänkäyrien metsästyksestä alkaa tulla jokapäiväistä herkkua. Pojat aiheuttavan kätilöille näppylöitä, kun ovat jokaisella kerralla liikkuneet ihan jonnekin muualle kuin mistä viime kerralla olivat löytyneet. Alkumetsästyksen jälkeen joudutaankin usein ultralla katsomaan mistä päin mahaa he tällä kertaa löytyvät, en kyllä tosiaan ymmärrä miten pääsevät vielä vääntämään itsensä 180 astettakin. Tämän jälkeen poitsut ovat jo heränneet masun tökkimiseen niin, että laitteita saa pyörittää jatkuvasti mahan päälle jotta pysyttäisiin heidän perässään. Miten minulle tuleekin niin elävästi mieleen aikaisempi raskaus ja Lenni...veljekset :)

Ja kiitokset kaikista ihanista viesteistä, joita olemme saaneet blogin perustamisen jälkeen. Meidät yllätti sen herättämät tunteet ja luimmekin tekstin muutaman kerran läpi, että mitä/miten olinkaan sen kirjoittanut. Tarkoituksenani kun ei ollut velloa tai vatvoa asiaa, vaan kertoa syksy sellaisena kuin se on meille ollut. Teidän reaktiot saivatkin meidät muistamaan ja tajuamaan sen, että onhan syksymme ollut aivan erikoislaatuinen ja olemme kokeneet kaikennäköistä. Olemme itse kerinneet prosessoimaan asiaa jo niin pitkälle ja onneksemme huomasimme olevamme jo niin tasapainossa asian kanssa, että meille asiasta kirjoittaminen ei ollut vaikeaa. Ja ehkä meidät on sitten myös melkoisen kovasta puusta veistetty :) Tämä antoi toivoa myös jatkosta selviämiseen, hyvä meidän tiimi!

Ja onnea pojat, 31 viikkoa tänään täynnä!

1 kommentti:

  1. Hienoa, onnea pojille! Aivan mahtis tuo maalitahra, sai kyllä hyvät naurut! Onneksi eivät tiedä että mitä kaikkea oletkaan nikkaroinut rempan yhteydessä itse...Hyvin olette tosiaan vetäneet tiiminä ja varmasti samalla hyvällä fiiliksellä tulee menemään jatkossakin!Nyt sitten odotellaan ensin joulupukkia ja heti aaton jälkeen istä isoa pakettia!Tsemppiä h-hetkeen ja energiaa masun kanssa!

    -Sirja

    VastaaPoista