Koimme, että olisimme voittaneet jonkinlaisessa lottoarvonnassa. Tässä lotossa oli tosin vieläkin epätodennäköisempää voittaa kuin perinteisessä lotossa. Alussa emme tienneet oliko se suurin mahdollinen onni vai epäonni, jossa joutuisimme hirvittävien valintojen/tilanteiden eteen. Nyt voin onnekseni sanoa, että nyt näyttää jo vahvasti siltä, että olemme lunastamassa tuota lottopottia :)
Raskauden seuranta oli viikottaista ja joka kerta sain kuulla olevani kummajainen ja muutama lääkäri totesi, etteivät he olleet edes tienneet että tällainen raskaus voisi olla mahdollinen. Mutta jos itse näytti onnen tai ilon merkkejä tutkimuksissa, palautettiin hyvin nopeasti maan pinnalle edessä olevista riskeistä ym. muistuttaen. Opinkin nopeasti olemaan aina melkoisen pelokkaana tutkimuksiin mennessäni ja olemaan nöyrän kiitollinen jokaisesta hyvästä uutisesta, mitä tutkimuksissa selvisi. Napanuorat eivät menneetkään niin solmuun, lapsen kasvoivatkin tasaisesti ja hyvin, eikä merkkejä TTTS:stä ilmennytkään. Aloimme olla salaa hieman voitonriemuisia ja taisteluhalu vain kasvoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti