Pääsiäiseksi kotiin

Meidän iloiseksi yllätykseksi Oliver päätti, ettei halunnut enää ainoana pojista sairastaa sairaalassa ja teki pikaisen paranemisen. Anton oli päässyt kotiin keskiviikkona ja Oliver pääsi kotiin torstaina. Hoitajan mielestä Oliver oli käyttäytynyt erilailla tuolloin torstaina, kun veljet olivat lähteneet. Oli kuulemma ollut enemmän hereillä ja levottomampi...voihan se olla, että tuttujen äänien puuttuminen oli tämän aiheuttanut.

Pääsimme siis pääsiäisen viettoon koko poppoo :) lähdimmekin ensimmäiselle perhelomallemme  mummolaan mökille kahdeksi päiväksi. Lomamatka oli oikein onnistunut; vanhemmat saivat lepoa, hyvää ruokaa ja saunomista, Lenni pääsi papan kanssa kalaan ja pikkupojat saivat yllikyllin sylittelyjä. Jee!

Pojat  muuten täyttivät viime viikolla 3 kk ja Oliverkin väläytti pääsiäispäivän kunniaksi ensihymynsä...minulle :)

Muutama kuva sairaalareissulta ja pääsisäisen vietosta:

Varastettu ensihymy

toissapäivänä Marko tuuletti..Joel oli antanut hänelle selkeän ensimmäisen sosiaalisen hymynsä :) kaiken tämän poikien kipeilyn keskeltä se tuntui jotenkin erityisen hyvältä. Oltiin jo kirjaamassa vauvakirjaan ensihymyn saajan nimi, kunnes poikien eräs mukava hoitaja Eepi,kertoi iloisesti, että kun hän oli unohtanut kertoa miten Joel oli hymyillyt hänelle toissa edellisenä yönä kolme kertaa. Voi Markoa. Katsotaan pitävätkö pojat järjestyksen myös tässä asiassa,kun sairastuivatkin syntymäjärjestyksessä :) kovaa on ainakin 'lirkuttelu' hymyä kalastellessa molemmilta tällä hetkellä.

Nyt peukut pystyyn,että pojat pääsisi pääsiäiseksi kotiin. Hoitaja tuossa tuuletti hyviä keuhkoääniä,mutta huomenna voi kuulemma olla varmempi. Ja toinen mistä peukut pystyyn, on se, ettei Lennille vaan tulisi vesirokkoa..tarhassa oli yksi sairastunut..no,onpahan sitten sairastettu. Pikkupoikien pitäisi olla turvassa,kun minulta saadut vasta-aineet pitäisi vielä toimia.

Lastenklinikka

tästähän on tullut jo toinen koti,kun meillä on täällä tasainen miehitys. Anton joutui tänne torstaina ja Joel pääsemässä vasta tänään kotiin. Pojilla ollut täällä oma huone,eikä tule Antonille yksinäistä kun nyt on taas Oliverin vuoro sairastaa. Marko on juuri päivystyksessä,josta ottavat hänet sitten sisään tänne osastolle. Ei tarvinnut enää kertoa mitään ilmoittautuessa,kun jo tunsivat meidät ja toivottivat tervetulleiksi. Plääh. Aikamoista kahdessa paikassa elämistä on ollut, mutta ihania ja ymmärtäväisiä hoitajia on ollut ja olen saanjt tuoda tänne sen terveenäkin olevan lapsen,ja täällä ollaan sitten hoidettu kaikkia kolmea yhdessä. Huomennakin tulen sitten taas Joelin kanssa tänne päiväksi,niin Marko voi tehdä töitä.Tästä on selvitty hienosti, kun meillä o aivan ihana tukijoukko meitä auttamassa. Viime yönäkin sain 9,5 tuntia yhtäjaksoista unta itse,niin kyllä jaksaa taas painaa :) ja apu on mahdollistanut Lennillekin normaalin elämän,tänään oltiin mm.virpomassa. Vähänkö oli onnellinen herkkuja saadessaan,että meneekin varmaan soittelemaan toistekin naapureiden ovikelloja. Ja arvatkaa mitä muuten on taas Tosirakkaus, se on sitä että viikon ainoana omana vapaana hetkenä lähtee katsomaan miehen seuraksi lätkää :)

Pieni potilas

Olen katsonut telkasta "pieniä potilaita" -ohjelmaa ja ihastellut lääkäreiden työskentelyä lastenklinikalla. Nyt pääsin itse harmillisen lähelle seuraamaan tätä ihan itse.

Meillä on majaillut jo yli viikon flunssa, mikä siis alkoi Lennillä. Pikkupojatkin ovat olleet jo hetken räkäisiä ja ajattelimme, että niin kauan kun pissaavat,kakkaavat, syövät eikä ole kuumetta niin ei lähdetä sitä antibioottikuuria hakemaan. Luulimme jo aluksi Joelin kohdalla että se olisi menossa parempaan suuntaan, kun ei enää yskinyt...mutta totuus oli se, ettei enää jaksanut yskiä. Sunnuntaina tilanne paheni, kun Joel ei enää syönyt niin hyvin ja tuijotti pelottavan lasittuneella katseella. Menimme siis maanantai-aamuna terveyskeskuslääkärille, josta saimme heti lähetteen lastenklinikan päivystykseen ja kehoituksen menemään sinne melko nopeesti. Päivystyksen ilmoittautumisen yhteydessä tarkastavat lapsen kunnon, josta sitten Joel kiidätettiinkin jo hoitoon. Olikin pelottavan valkoinen ja sininen suun seudulta, asento turvakaukalossa ei ollut ollut paras mahdollinen. Imivätkin heti räkää pois ja olo parani hieman. Aluksi sanoivat, että oltaisiin yö osastolla ja Joel saisi nesteytystä huonon syömisen vuoksi ja limaa imettäisiin siellä aktiivisesti pois. Minut laitettiin käytävälle odottamaan, kun olivat laittamassa kanyyliä tuon nesteytyksen aloittamiseen. Siinä odotellessa porukkaa alkoikin lappaamaan sisään huoneeseen missä Joel oli ja arvasin, että jotain muutakin tässä nyt oli. Kun pääsin itse vihdoin huoneeseen olikin Joel jo täynnä piuhoja ja sain tiedon, että Joel oli muuttunut flegmaattisemmaksi ja olivat päättäneet ottaa lisää kokeita. Ilmeni, että hänellä oli RS-virus (mikä siis tyypillinen tämän vuodenajan flunssatauti ja sitä me kaikki olemme täällä nyt sairastaneet), mutta kertynyt lima  oli vain aiheuttanut infektion Joelille ja siten myös keuhkokuumeen....Joel suorastaan kiidätettiin teholle, kun tämä selvisi.

Nyt jo täällä helpotuksesta huokkaisseena, kun Joel siirrettiin heti yhden yön jälkeen teholta jo osastolle ja nyt jo infektio selätettynä. Huomenna tai ylihuomenna pääsee jo kotiin :) Tuo nopea Joelin kunnon romahtaminen on kuulemma tyypillistä, kun sinnittelee ensin kaikilla omilla voimavaroillaa ja sitten ne omat voimat vain yhtäkkiä loppuvat. Ja on kuulemma olemassa kuumeetonta keuhkokuumetta, koska Joelillahan ei koskaan tuota kuumetta ollut.

Meidän pieni potilas...ja hienoa työtä tosiaan tuolla lastenklinikalla tekevät!

Tunnustetaan...

...että kyllä se olisi hieman helpompaa varmasti, jos olisi vain yksi vauva kolme sijaan :)

Pojilla ollut hieman masuvaivoja ja tyypillinen yökuvio on se, että nostan heitä viereeni vuorotellen omasta sängystään. Kun yksi on saatu rauhoitettua niin aloittaa seuraava, ja hauskinta on se, kun olet päässyt koko kolmikon läpi (ja samalla siis vallanneet koko sängyn) niin aloittaa ensimmäinen ja sitten vain vaihdan sängyn puolta hänen luokseen ja aloitan alusta :) Ja tässä vaiheessa aloitetaan kyllä jo ruokailu.

Yleisin reaktio mitä saadaan kuulla, kun lapsiperheelliset kuulevat meidän kolmosista, niin alkavat vähättelemään omia arjen haasteitaan. Yhdenkin lapsen mummo leikkipuistossa soitti tyttärelleen (jonka lasta oli hoitamassa), että elä kuule enää yhtään valita kahden lapsen kanssa olemisesta, kun täällä on äiti, jolla on neljä alle kaksivuotiasta lasta. En jotenkaan itse koe sitä noin, ja en oikeasti tiedä kokisinko yhtään sen vähempää haasteita jos meillä olisi vain kaksi lasta. Jokainen kuitenkin kokee asiat sen oman tilanteensa kautta.

Kevät

Eilen oli ihana päivä!

Olimme molemmat Markon kanssa heti aamusta virkeinä hyvin nukutun yön jälkeen ja piiitkään aikaan kumpikaan ei tarvinnut eilen päiväunia, mikä pidensi ihanan aurinkoista päivää kivasti. Aamulla pakkasimme koko porukan toppavaatteisiin ja suuntasimme ulos. Muutoin niin hiljaisessa naapurin leikkipuistossa oli ihmisiä, mikä muistutti kivasti Kööpenhaminasta, jossa puistot olivat aina täynnä ihmisiä ja samalla siis myös paljon seuraa. Kiva tunnelma ja Lenni nautti selkeästi kun olimme koko poppoo yhdessä liikenteessä. Sitten vanhempani soittivat hyvin tervetulleen yllätyspuhelun, jossa ilmoittivat tulevansa meille kylään, mikä siis antoi meille mahdollisuuden suunnitella Markon kanssa jotain omaa menoa. Olen usein viime aikoina muistellut tasan kaksi vuotta sitten elettyä aikaa, jolloin olin juuri jäänyt äitiyslomalle ja odotin Lenniä viimeisilläni, tällöin oli aivan ihana aurinkoinen kevät ja istuinkin Munkkiniemessä asuessamme kaikki päivät Torpanrannan terassilla paistattamassa päivää. Hassua ajatella, että tästä on vasta kaksi vuotta, kun niin paljon on tapahtunut sen jälkeen. Suuntasimme siis nostalgisoimaan Torpanrantaan Markon kanssa treffeille :) Aurinko lämmitti todella ihanasti ja porukkaa oli meren jäällä mitä erilaisimpien touhujen parissa. Joku opiskelijaporukka oli laittanut oikein ison teltan pystyyn jäälle ja järkännyt jonkinsortin bileet. Oli ihana tunne irtaantua hetkeksi lapsiperhearjesta ja olla pienen ohimenevän hetken hengessä osa tuota opiskeliporukkaa. Olo oli ihanan keväinen, mitä vaan nostatti tilaamani prosecco :)

Saimme taas muistutuksen miten tuo yhdessä vietetty tunti oli äärimmäisen tärkeä ja miten kivaa sen jälkeen oli palata taas kotiin, ja jaksoi taas huonommin nukutun yön paremmin. Eläköön kevät!

Sopu sijaa antaa...vai miten se nyt menikään :)

Rakkaudenosoitus

Pohdin juuri rakkautta ja sen ilmenemismuotoja. Tällaista tänään täällä :)

Lenni on alkanut tosissaan osoittamaan rakkauttaan ja haluaa halata jo kovasti, ja ainakin minusta tuntuu että myös reagoi meidän rakkaudentunnustuksiimme erilailla ja haluaa myös osaltaan kertoa meille, että rakkaus on molemminpuolista. Ihanaa :) Pikkupojilta tuo rakkaudenosoitus on tällä hetkellä se, että heillä on kaikki hyvin (eli syövät, nukkuvat ja kakkaavat). Tarkentuvat katseet ja tuijottelut silmästä silmään ovat myös ihanaa vuorovaikutuksen ensisäveliä, vielä ei olla saatu sitä ensimmäistä hymyä ja sitä nyt kovasti kalastellaan Markon kanssa kilpaa. Ja sitten on rakkaus minun ja Markon välillä. Keskutelimme juuri, että olemme nyt ensimmäistä kertaa todella tilanteessa, että parisuhteen hoitamiseen ei ole niinkään aikaa. Kaikista ihanin rakkaudeosoitus toiselle tällä hetkellä on, kun suo toiselle omaa aikaa tai nukkumisaikaa esim. sinnittelee itse neljän lapsen kanssa vähän pidempään yksin, jotta toinen saisi nukkua. Sitä se on Tosirakkaus. Suhtaudumme tähän kuitenkin koko ajan niin, että tätä elämäntilannetta jatkuu kuitenkin niin hyvin aikaa elämästämme, että tilaa toiselle ja muille asioille on yllinkyllin myöhemmin.

Viikosta on selvitty täällä hienosti. Minulla oli apua parina päivänä kolme tuntia ja toimi todella hyvin. Hoitaja oli auttamassa yhdellä syötöllä, siivosi ja oli kolmosten kanssa kun kävin hakemassa Lenniä tarhasta ja olimme ulkona. Voin jo varovasti sanoa, että pojat ovat ehkä alkaneet hieman löytämään tuon yön. Yöt ovat nimittäin olleet levollisempia ja pääosin ollaan nukuttu ruokailujen välillä. Muutoinkin vatsataudin masuoireista on päästy kivasti, ja ovat olleet hyvin levollisia ja tyytyväisiä. Samanrytmisyys toimii edelleen ja päivässä on kiva rytmi, mikä helpottaa omaakin jaksamista. Ja mikä ihaninta pojat eivät tarvitse paljoa apua nukahtamiseen, vaan jäätyään hereille syötöstä saattavat itsekseen nukahtaa myöhemmin mm. sitteriin. Tämä on ollut aivan uutta, kun Lennin kanssa oli yhtä ketkutusta.

Oliver ja Joel läpäisivät tänään myös verikokeen, eli hemoglobiini oli kohillaan. Jee, tästä on kiva aloittaa viikonloppu! Ja tarkkailkaa muuten sunnuntain hesarin syntymäilmoituksia :)

Arki koittaa

Huomenna nimittäin Marko palaa töihin.

Pahoittelen jo nyt, että aikaa tämänkin blogin kirjoittamiseen on alkanut olla vähemmän, joten ihan yhtä usein en varmasti kuulumisia tule kirjoittelemaan. Pojat alkavat olla enemmän hereillä ja vaatimaan seurustelua. Samoin kuin yöt tulleet levottomammiksi, jolloin minulla alkaa olla kiire aina iltaisin nukkumaan, jotta jaksaa valvoa sitten loppuyötä.

Kaikki kuitenkin meidän valtakunnassa hyvin. Täällä syödään nykyään kaikkien poikien osalta hyvin ja kasvavat kovaa vauhtia. Viime viikkoisessa neuvolassa Antonkin oli ylittänyt 3 kiloa ja Joel isoimpana jo 3,8 kiloa ja Oliver heti siinä kannoilla. Ainoastaan kätilöopiston yhden kuukauden kontrollikäynnillä pojilta otettiin verinäytteet, joissa Joelin ja Oliverin hemoglobiini oli liian alhainen ja ovat nyt seurannassa sen suhteen. Mutta kuulemma tässä iässä alhaisimmillaan, joten seurataan maltilla. Noissa neuvola/kätilöopisto keikoilla lämmittää muuten aina mieltä, kun saamme kuulla miten ihmeen pirteiltä me itse vaikutamme kolmosten vanhemmiksi. Ja kyllä omakin tunne on ollut samanlainen, että olemme vuorottelemalla univuoroja yöllä ja päivällä saaneet vielä hyvin lepoa kumpainenkin. Suurin pelastus on ollut se, että pojat syövät samaan aikaan ja syötöstä selviää yksikseen. Tällä hetkellä harvemmin enää syötämmekään poikia yhdessä, vaan se on toiselle ollut aikaa olla Lennin kanssa, nukkua tai tehdä omia juttuja.

Tuleva arki vaatii paljon suunnittelua ja organisointia, mutta näillä luulen että kerkeämme paljonkin. Tänäkin viikonloppuna kun suunnittelin poikkeuksellisesti päiviä etukäteen ja mietin selkeän aikataulun, jossa yhdityi moni aikataulu mm. jonkin menon, molempien päiväuniajat ja Lennin aikataulu, niin kerkesimme paljon ja päivät sujuivat hienosti niin että kaikki olivat onnellisia :)

Ja muutama kuva ristiäisistä (olikin vaikea löytää kuvia, joissa olisi ollut pelkät pojat. Kun olen hieman varovainen etten julkaise täällä kuvia, jossa näkyisi muita kuin meidän perheen jäseniä, kun en ole kysynyt lupaa julkaisuun):