Hauska juttu

..ainakin poikien mielestä :) Yhtenä aamuna Oliver ja Joel oikein yltyivät räkättämään mun hauskoille jutuille, tulipa hyvä mieli! Anton myhäili vieressä.

 Pojat alkavat erottumaan jo omina tyyppeinään, noin karkeasti Oliver ja Joel ovat hyvin samanoloisia keskenään, kun taas Anton muistuttaa Lenniä pienenä. Isot pojat ovat hyvin rauhallisia, nauravaisia ja verkkaisia. Kun taas Antonin katse seuraa aina kärppänä ja Anton on myös motorisesti aktiivinen, niin että haastavampi saada rauhoittumaan nukkumaan, kun on päässyt oikein vauhtiin. Ihania poikia :)

6 kk kontrolli

Oltiin perjantaina kätilöopistolla lastenlääkärillä 6 kuukautiskontrollissa, mikä siis oli kuukautta aikaisemmin Antonin lähetteen takia (huomenna pojat täyttävät 5 kk). Neuvolan lääkäri oli nimittäin laittanut kuukausi sitten neuvolakäynniltä lähetteen Antonista alentuneen jäntevyyden vuoksi ja siten siis tuota tulevaa kontrollia siis aikaistettiin, niin tutkittiin kaikki pojat kerralla.

Anton haistatti kaikille, koska oli tämän lastenlääkärin mielestä jäntevin ja myös kehittynein :) hyvä Anton! Pojilla kaikki hyvin, ainoastaan Joel katsoo hieman laiskasti oikealle puolelle (mitä me ei oltu edes huomattu) ja täytyy nyt siis hieman jumpauttaa, jottei myöhemmin tulisi niskaongelmia. Muutoin pojat kuulemma tarttuvat jo hyvin ja kääntymiseen on ideaa. Meidän tulee myös kuulemma verrata kaikkea kehitystä lasketun ajan mukaan, kun keskushermosto ei kehity sen nopeammin kohdun ulkopuolella kuin kohdussa...melkeinpä päinvastoin. Onkin helpottavaa miettiä, että pojat ovat vasta 3 kk.

Ja ne mitat: Joel 7030 g (!), Oliver 6700 g ja Anton 5570 g.

Ja me näytettiin Markon kanssa kuulemma edelleen oikein pirteiltä :)

MoiMoi vauva...mitä kuuluu?

Tämän Lenni aina lausahtaa, kun näkee jonkun vauvoista. Lennille kaikki vauvat ovat myös Joeleita (ilmeisesti helpoin sanoa).

Lenni on kyllä maailman ihanin isoveli, pikkupojat seuraa jo tosissaan katseellaan Lenniä eivätkä hätkähdä Lennin välillä vähän rujompiakaan otteita...naureskelevat vaan. Lenni ei ole siis vieläkään osoittanut minkäänlaista mustasukkaisuutta tai muuta turhautumista vauvoja kohtaan. Vaikka kuinka kiukuttaisi, niin aina vauvoja kohtaan ollaan kilttejä ja huolehtivaisia. Lenni tuleekin usein juosten luokse ja huutaa "äkkiä, äkkiä äiti, vauva ikkee (itkee)", jos joku vauvoista vähänkin itkee. Ja sitten juoksee kauheata vauhtia laittamaan tuttia ja silittämään päästä, samalla lirkuttavalla äänensävyllä (ilmeisesti meiltä oppineena) vauvalle hokien, että "ei hätää". Nukkumaan mennessäkin me Markon kanssa jäämme ennemmin paitsi iltahaleista ja pusuista, kun Lenni käy aina antamassa ne ensisijaisesti vauvoille. Nyt kun vauvat ovat alkaneet vähän kommunikoimaan hymyllään, katseellaan ja käsillään Lennin kanssa, on Lenni ihan haltioissaan.

Tarhassakin kuulemma lempileikkinä on nukkeleikit, jossa hoidetaan nukkevauvoja. Mutta onneksi muitakin kiinnostavia leikkejä on paljon, ettei tämä vauvavoittoinen kotielämä nyt ihan täysin hallitsisi. Iltaisin nukkumaan mennessä pitää saada myös oma nukkevauva kainaloon, jolle hän tekee ihan samat asiat kuin me Lennille. Eli kun laitan peiton Lennin päälle ja silitän häntä, niin Lenni tekee saman perässä nukelleen.

Käyn Lennin kanssa joka päivä tunnin verran puistossa ja eilen sain nauraa katketakseni, kun yhtäkkiä näen, kun Lenni on puskassa housut nilkoissa ja lauma tyttöjä ympärillä. Lenni oli sitten ensimmäistä kertaa päättänyt käydä puskapissalla ja tytöt olivat tulleet seuraamaan tilanteen edistymistä...kauan hän siinä yritti täyden odottavan hiljaisuuden vallitessa, mutta totesi tovin päästä kaikille tytöille reippaasti hieman pettyneenä, että "ei tullut" ja rupesi repimään housuja ylös. Voi muru :)

p.s. perjantaina on pikkupoikien kanssa kätilöopistolla kontrolli, niin saadaan kuulla miten meillä voidaankaan.

Paras äitienpäivälahja

...oli mökillä nukutut 10 tunnin yöunet täydessä hihjaisuudessa, raikkaassa mökki-ilmassa ja Markon vieressä. Kiitos mummi ja ukki! Ja tietenkin ennen sitä juoksulenkki ja mökkisauna. Enkä halua tietenkään olla mainitsematta Lennin tarhassa tekemää ihanaa kaulakorua.

Otettiin ja lähdettiin ihan hetken mielijohteesta eilen kera kolmosten mökille, kun Lenni oli lähtenyt serkkujen kanssa toiseen mummolaan. Oli hyvä huomata, että lähtö voi edelleen tapahtua suhteellisen nopeasti (puoli tuntia) ja kaikki tarpeellinen tuli vielä mukaan, eikä kamaa ollut mitenkään ihan mahdottomasti. Pojat ovat onneksi suhteellisen hyviä autoreissaajia, joten senkin puolesta helppo lähteä. Autossa pojat istuvat "selät" minuun päin, joten en istuessani näe heitä. Kopeissa oli ollut kauan hiljaista ja olin varma, että siellä nukutaan, mutta kas, kaikki olivat silmät sepposen selällään ja tuijottivat minua kun kurkistin ylhäältä. Ilmeisen jännää siis oli :) ja venematka se vasta jännä oli, kaikki oli ihan hereillä, mutta ei paljoa kuitenkaan hymyilyttänyt.

Emme myöskään kauheasti lähtiessä miettineet, mitä kaikkea pitäisikään ottaa mukaan. Joten onneksi nukkuminen ulkona pelkissä kopissa onnistuu mainiosti, mihin sitä siis rattaita tarvitsisi :)

Joelin ja Oliverin ilmeistä on vaikea päätellä, että onko "pörriäiset" lähinnä hauskoja vai pelottavia

Äitienpäiväkuva, vain Lenni puuttuu (vasemmalta Oliver, Anton ja Joel)

Pojat ekaa kertaa veneen kyydissä ja edessä hieman väsynyt äiti

Lenni nauttii auringosta

Onnenpäivä

Eilen oli varsinainen onnenpäivä, kun meidän Anton ei säästellyt hymyjään yhtään :) kivi vierähti sydämeltä.

Anton muutoinkin on alkanut nyt syömään melkeinpä samoja määriä kuin veljensä ja kasvaa silmissä, hyvä Antsa! Räkä pirulainen oli selkeästi heikentänyt ruokahaluja ja muutakin olemista, joten ihanaa kun siitä on nyt päästy.

Jee.

Huutokuoro

Minulta on usein kysytty, että mitä oikein teen, kun kaikki huutavat samaan aikaan. Olen aikaisemmin joutunut oikein pinnistelemään muistia ja miettimään, että mitä oikeastaan silloin teenkään. Itseasiassa sellaisia tilanteita ei ole ennen ollut, kuin hetki ennen ruokaa. Silloin kaikki vain huutaa ennen kuin saavat pullon suuhun. En siis oikeastaan tiennyt vastausta tuohon kysymykseen ennen viime yötä, sillä nyt tiedän! Yöllä nimittäin kaikki aloittivat sellaisen huutokuoron ihan samaan aikaan ja siitä ei meinannut tulla loppua millään (todellisuudessa kesti vain noin vartin, mutta yöllä tuntui pidemmältä). Ensimmäistä kertaa olin neuvoton, että mitä tässä oikein pitäisi tehdä, kun ei ollut ruoka-aikakaan. Hyssyttelin heitä vuorotellen sylissä ja muut kaksi huusivat aina sängyssä ja kun laskin sen sylissä rauhoittuneen takaisin sänkyyn, niin aloittikin samantien huudon uudelleen. Se oli siis loputun rinki. Kunnes lopulta laitoin vauvan kerrallaan kapaloon ja siihen sitten vihdoin kaikki rauhottuivat.

Vauvat ovat nukkuneet viimeisen kuukauden ajan sittereissä pitkittyneen flunssakauden takia, jolloin ovat olleet siis pystymmässä asennossa ja siten heidän on ollut helpompi olla. Viime yönä palasimme takaisin nukkumaan sänkyyn ja selkeästi pojat eivät olleet ihan samaa mieltä siitä, että oliko hyvä idea. Muutoin onneksi täällä räkä alkaa loppumaan ja viime viikolla Anton sai uuden lääkityksen, mikä alkaa nyt tehoamaan. Anton sai lasten astmalääkettä, mikä irrottaa limaa keuhkoista. Lastenklinikalta sanottiin, että olisi tyypillistä, että joillekin jää räkätauti päälle RS-viruksen jälkeen. Viime viikolla oli myös neuvola; Joel oli komiat 6,2 kiloa, Anton 4,8 ja Oliver 5,8.

Meidän mörssäri (Joel) ja sen veli (Anton). Anton on säästeliäs hymyjensä kanssa edelleen, tuo on oikeastaan Antonin hymy. Kunnolla Antonin on saanut nauramaan oikeastaan vain Lenni :) mikä idoli Lenni jo onkaan pojille.