lauantai 29. joulukuuta 2012

Kolme pientä peikkopoikaa

He ovat täällä...meidän kolme pientä peikkopoikaa :) He näyttävät jo ihan ihkaoikeilta ihmisiltä ja kaikki sormet ja varpaatkin kohdallaan, vaikka kovin pieniä ovatkin. Ihan mieletöntä, näitä tunteita on vaikea kuvailla.

Pieni kertaus D-dayhin:

saavuimme Naikkarille heti seiskan jälkeen aamulla ja saimme pian todeta, että kyllä meidän tuleva leikkaus hyvin talossa tiedettiin ja sinne oli tunkua. Kätilö joka otti meitä vastaan oli aidosti tohkeissaan kun oli pääsemässä ensimmäiseen kolmosleikkaukseensa mukaan. Leikkausaikataulussa oli hieman epäselvyyttä, ja heti kun selvisi, että olemmekin menossa ekana leikkaussaliin alkoi sellainen härdelli, jossa minä ja Marko oltiin porukan rauhallisimmat. Ennen leikkaussaliin menoa piti ottaa vielä verinäytettä, joka poikkeuksellisesti jotenkin vuoti ihan holtittomasti, että meillä oli melkoinen verentyrehdytys- show siihen alkuun ja vauvojen sydänääniä oli metsästämässä kauheessa kiireessä ainakin neljä kätilöä. Leikkaussaliin päästyämme kuhina vain lisääntyi ja porukkaa oli kuin pipoa (vai miten se sanonta nyt menikään...). Eri ammattilaiset kävivät meille esittäytymässä ja kiirehtivät omien valmisteluidensa pariin. Istuin siinä sängynlaidalla pitkään monttu auki meininkiä katsellen, kun samalla minulle laitettiin joka puolelle kroppaa jotain piuhaa. Marko sai poikkeuksellisesti olla koko valmisteluajan jo salissa (tai kukaan ei kerinnyt ajaa poiskaan), ja hyvä niin, koska itse puudutusta laitettaessa pelästyin niin, että hyvä kun Marko oli siinä rauhottamassa. Pisto ei nimittäin meinannut millään onnistua ja neulaa tökittiin melko lailla pitkin selkärankaa ja teki niin kipeätä että meinasi taju lähteä. Mulla putoskin toimenpiteessä verenpaineet niin, että huono olo jatkui melko pitkään. Onneksi olo saatiin tasattua juuri ennen leikkauksen alkua niin kerkesin mukaan itse asiaan. Heti kun olinkin taas tolkuissani ilmoitettiin leikkaus alkaneeksi ja alkoi mieletön jännääminen lasten puolesta. Marko istui koko ajan pääni takana, mikä auttoi paljon. Sekunnin tuntuivat pitkiltä ja valtava "leipominen" tuntui vatsassani, kunnes viimein kuulimme ensimmäisen rääkäisyn ja olin niin onnellinen siitä äänestä, kun tiesin ettei lapsella kauhean huonosti voinut asiat olla jos jaksoi heti huutaa. Vauva A oli syntynyt :) Hänet tuotiin nopeasti meidän puolelle näytille ennen kuin lähti viereiselle pöydälle oman lastenlääkärin, kätillön ja hoitajan kanssa. Minuuttia myöhemmin oli myös vauva B syntynyt :) ja saman ihanan rääkäisyn kera, hänetkin tuotiin heti nopeasti näytille. Vauva C antoi odottaa itseään kaksi minuuttia, mikä tuntui iäisyydeltä ja hän ei pitänytkään ääntä syntyessään, mutta lääkäri sai meidät heti rauhoittumaan eikä huoli ikinä kerinnyt kovaksi, kun näimmekin hänet yhdellä hoitopöydällä eikä mitään suurempaa hätää tuntunut olevan. Syntymäkertomuksessa kerrotaankin, että hän oli ollut hieman sinertävä ja flegmaattisempi syntyessään, mutta lisähappi oli saanut hänen tilansa heti korjaantumaan. Mitä itse muistaa heidän ensinäkemisestään oli se, että vaikka he kovin pieniä olivatkin niin näyttivät he samalla "valmiimmilta" kuin olisin odottanut. Samanlaisia rimpulajalkoja kuin Lennillä syntyessään ja muutenkin toivat veljensä mieleen. Muistan myös miettineeni, että miten heillä voi olla jo nyt noin paljon tukkaa :)

Vauva A hengitteli siis itsekseen heti alusta ja B ja C saivat hieman avustusta siihen, mutta kukaan ei silti joutunut happikaappiin. Vauva C lähti varmuudeksi käymään tehon puolella alkuun, mutta hänet siirrettiin heti seuraavana päivänä muiden seuraan tähän lähelle minua valvontaosastolle köllöttelemään veljiensä viereen samaan sänkyyn. Ja tällä hetkellä C on vauvoista kaikista reippain, vaikkakin kaikilla on lähtenyt hienosti kaikki liikkeelle ja ovat tasavointisia. Vauva C esimerkiksi jaksoi juoda tänään jo itse pullosta maitoa, kun muutoin he saavat nenäletkun kautta maidon että keskoslapsille kehitetyn ravintoliuksen suoraan mahaan. Ja ne koot: A ja B 1750 g, sekä C 1830 g. Nythän painot ovat hieman pudonneet, mutta edelleen yli 1500 g kaikilla. Heidän tilaansa on sanottu hyväksi ja poikia kehuttu reippaiksi.

Saimme heidät kenguruhoitoon ja siis samalla syliin ensimmäistä kertaa eilen, mikä oli aivan mieletön fiilis. Muutoinkin olemme päässeet jo osallistumaan heidän hoitoonsa kivasti. Itse alan olemaan tänään jo kivemmin elävien kirjoissa, vaikkakin olenkin palautunut leikkauksesta hyvin niin kipuja on ollut sen verran, etten meinannut eilen päästä liikkeelle laisinkaan. Polte vauvojen luokse oli valtava ja pääsinkin heitä onneksi viimein sylittelemään. Vauvat nukkuvat luonnollisesti paljon, mutta kun ovat hereillä ja varsinkin sylissä olessaan katsovat tarkkaavaisesti pitäjäänsä ja ympäristöä. Tänään sain myös B:tä ensimmäisen hymyn (=vatsanväänteen) ja se tuntui mielettömältä. Odotan innolla meidän tulevia hetkiä heidän kanssaan ja sitä, kun saamme tutustua heihin paremmin. Huoli selviytymisestä kotona ei ole vielä iskenyt, ja kyllähän me selvitään..aina jotenkin.

Huomenna uhkasivat laittaa minut jo kotiin, mutta yritän pitkittää maanantaihin, jotta vauvat kerkeisivät siirtymään samalla lähemmäksi meitä kätilöopistolle. Muutoin heidän luonaan käynti on tästä niin paljon helpompaa ja Lenni on viihtynyt niin hyvin mummilassa, että olemme molemmat olleet vauvoja hoitamassa. Lenni on jo kovasti halunnut katsella kuvia vauvoista ja huomenna veli tulee ihan paikan päälle katsomaan.



Nyt vielä vähän maitoa pumppaamaan ja vauvojen luokse vielä iltasyötölle :)

2 kommenttia:

  1. Terveisiä Hattulasta! Täällä on n. 30 kertaa illan aikana kerrattu viime päivien tapahtumat, tarkistettu kuvista onko korvannipukoita, mallattu 40 cm nukkea syliin jne. :) Ines oli saunassa sanonut että haluaa isoimman vauvan ekana syliin;) Tarkkakatseisilta pojilta näyttävät, Lennin tavaramerkin ovat tainneet ottaa lainaksi :)

    Olette jo sulattaneet puolen Suomen sydämet, ei muuta kun työnjakoa kehiin niin kyllä siitä selvitään!

    Kyynelsilmin, Miitta-täti

    Ps. Kenguruhoito taitaa olla oikean Miitta-tädin leipälaji, eikös se anna kaikille (aikuisille) sylihoitoa :)

    VastaaPoista
  2. The babies are gorgeous. I am so happy for you guys!! Looking forward to more photos. Thanks to google translate I could actually even understand bits and pieces of the blog. Very, very well done for not having given in to the advice of the doctors in DK, although I cannot even imagine how scary it must have been - to have to make that decision without really knowing the odds and what the implications of everything were. Sending you lots of kisses

    VastaaPoista