Nyt se on sitten tässä, meidän blogi, jossa on tarkoitus jakaa meidän uskomatonta syksyä ja vielä uskomattomampia tulevia aikoja. Tärkeintä on, että kaikki meidän rakkaat ystävät, sukulaiset ja tuttavat saisivat tietää kuulumisiamme.

Näin tämä tarina alkoi:

"pahoittelen, mutta odotatte kolmosia"

Asuimme elokuussa onnellisesti Tanskassa ja tiesimme odottavamme toista lastamme. Menimme ensimmäiseen ultraan ja saimmekin tietää odottavamme kolmosia. Emme kerinneet reagoimaan itse uutiseen, kun kätilö sai meidän samantien huolestumaan lasten tilanteestaan. Seuraavana päivävä menimme jatkotutkimuksiin erikoislääkärille, joka pahoitteli kovasti. Raskaustyyppi oli nimittäin pahin mahdollinen ja paljoa toivoa heidän selviytymisestään ei kuulemma ollut. Hän kehoittikin meitä monta kertaa harkitsemaan raskauden keskeyttämistä. Saimme kuulla monen moisista riskeistä, jotka olivat relevantteja kaikki, mutta suhteellisuuden taju siitä, mitkä ovat todennäköisyydet ja lasten mahdollisuus syntyä terveinä, oli hyvin hämärä. Pari ensimmäistä päivää luulimme, ettei meillä ole muuta mahdollisuutta kuin keskeyttää raskaus. Kunnes aloimme ottaa itse asiasta selvää ja saimme jutella myös suomalaisen erikoislääkärin kanssa. Meille alkoikin selvitä, että saattaa olla myös sellainen mahdollisuus, että raskaus etenee hyvin.

Monokoriaalinen diamnioottinen kolmoisraskaus

Tämä on siis virallinen nimi raskaustyypille, eli kaikki kolme lasta jakavat saman suonikalvopussin ja istukan ja sen sisällä vielä kaksi lasta jakaa saman vesipussin ja yksi on omassa vesipussissaan. Tällöin lapset ovat myös varmuudella identtisiä, eli kaikki samasta munasta jakaantuneita. Riskejä nimettiin kolme; nämä kaksi samassa pussissa olevaa sotkeutuu napanuoriin ja jos he kuolevat vahingoittuu kolmaskin lapsi. Tilanne oli siis kaikki tai ei mitään. Toinen riski oli TTTS (twin-to-twin syndrooma), jolloin istukassa olisi vääränlaisia verisuoniyhteyksiä lasten välillä mikä aiheuttaisi kuolettavia oireita lasten kehitykseen ja kasvuun. Kolmas riski oli ennenaikainen syntyminen. Samanlaisesta raskaudesta onnistuimme löytämään yhden raportin, jossa oli onneksi käynyt hyvin ja lapset olivat leikattu terveinä viikolla 30. Suomessa eikä Tanskassa ei oltu vastaavaa aikaisemmin tavattu.

Raskauden keskeytymisen odottamisesta ja toiveikkaaseen odotukseen

Alussa (viikot 11-15) valmistauduimme siis raskauden itsestään keskeytymiseen, jonka jälkeen elimme viikko kerrallaan ja saimme viikko toisensa jälkeen vain hyviä uutisia. Mutta vasta viikkoon 20 päästyämme (jolloin myös suurin riski TTTS:n ilmenemisestä oli ohitse) aloimme ensimmäistä kertaa vasta olemaan onnellisia raskaudesta ja suunnittelemaan tulevaa....mitä jos meille tulisikin kolme lasta lisää?!