Rakkaudenosoitus

Pohdin juuri rakkautta ja sen ilmenemismuotoja. Tällaista tänään täällä :)

Lenni on alkanut tosissaan osoittamaan rakkauttaan ja haluaa halata jo kovasti, ja ainakin minusta tuntuu että myös reagoi meidän rakkaudentunnustuksiimme erilailla ja haluaa myös osaltaan kertoa meille, että rakkaus on molemminpuolista. Ihanaa :) Pikkupojilta tuo rakkaudenosoitus on tällä hetkellä se, että heillä on kaikki hyvin (eli syövät, nukkuvat ja kakkaavat). Tarkentuvat katseet ja tuijottelut silmästä silmään ovat myös ihanaa vuorovaikutuksen ensisäveliä, vielä ei olla saatu sitä ensimmäistä hymyä ja sitä nyt kovasti kalastellaan Markon kanssa kilpaa. Ja sitten on rakkaus minun ja Markon välillä. Keskutelimme juuri, että olemme nyt ensimmäistä kertaa todella tilanteessa, että parisuhteen hoitamiseen ei ole niinkään aikaa. Kaikista ihanin rakkaudeosoitus toiselle tällä hetkellä on, kun suo toiselle omaa aikaa tai nukkumisaikaa esim. sinnittelee itse neljän lapsen kanssa vähän pidempään yksin, jotta toinen saisi nukkua. Sitä se on Tosirakkaus. Suhtaudumme tähän kuitenkin koko ajan niin, että tätä elämäntilannetta jatkuu kuitenkin niin hyvin aikaa elämästämme, että tilaa toiselle ja muille asioille on yllinkyllin myöhemmin.

Viikosta on selvitty täällä hienosti. Minulla oli apua parina päivänä kolme tuntia ja toimi todella hyvin. Hoitaja oli auttamassa yhdellä syötöllä, siivosi ja oli kolmosten kanssa kun kävin hakemassa Lenniä tarhasta ja olimme ulkona. Voin jo varovasti sanoa, että pojat ovat ehkä alkaneet hieman löytämään tuon yön. Yöt ovat nimittäin olleet levollisempia ja pääosin ollaan nukuttu ruokailujen välillä. Muutoinkin vatsataudin masuoireista on päästy kivasti, ja ovat olleet hyvin levollisia ja tyytyväisiä. Samanrytmisyys toimii edelleen ja päivässä on kiva rytmi, mikä helpottaa omaakin jaksamista. Ja mikä ihaninta pojat eivät tarvitse paljoa apua nukahtamiseen, vaan jäätyään hereille syötöstä saattavat itsekseen nukahtaa myöhemmin mm. sitteriin. Tämä on ollut aivan uutta, kun Lennin kanssa oli yhtä ketkutusta.

Oliver ja Joel läpäisivät tänään myös verikokeen, eli hemoglobiini oli kohillaan. Jee, tästä on kiva aloittaa viikonloppu! Ja tarkkailkaa muuten sunnuntain hesarin syntymäilmoituksia :)

Arki koittaa

Huomenna nimittäin Marko palaa töihin.

Pahoittelen jo nyt, että aikaa tämänkin blogin kirjoittamiseen on alkanut olla vähemmän, joten ihan yhtä usein en varmasti kuulumisia tule kirjoittelemaan. Pojat alkavat olla enemmän hereillä ja vaatimaan seurustelua. Samoin kuin yöt tulleet levottomammiksi, jolloin minulla alkaa olla kiire aina iltaisin nukkumaan, jotta jaksaa valvoa sitten loppuyötä.

Kaikki kuitenkin meidän valtakunnassa hyvin. Täällä syödään nykyään kaikkien poikien osalta hyvin ja kasvavat kovaa vauhtia. Viime viikkoisessa neuvolassa Antonkin oli ylittänyt 3 kiloa ja Joel isoimpana jo 3,8 kiloa ja Oliver heti siinä kannoilla. Ainoastaan kätilöopiston yhden kuukauden kontrollikäynnillä pojilta otettiin verinäytteet, joissa Joelin ja Oliverin hemoglobiini oli liian alhainen ja ovat nyt seurannassa sen suhteen. Mutta kuulemma tässä iässä alhaisimmillaan, joten seurataan maltilla. Noissa neuvola/kätilöopisto keikoilla lämmittää muuten aina mieltä, kun saamme kuulla miten ihmeen pirteiltä me itse vaikutamme kolmosten vanhemmiksi. Ja kyllä omakin tunne on ollut samanlainen, että olemme vuorottelemalla univuoroja yöllä ja päivällä saaneet vielä hyvin lepoa kumpainenkin. Suurin pelastus on ollut se, että pojat syövät samaan aikaan ja syötöstä selviää yksikseen. Tällä hetkellä harvemmin enää syötämmekään poikia yhdessä, vaan se on toiselle ollut aikaa olla Lennin kanssa, nukkua tai tehdä omia juttuja.

Tuleva arki vaatii paljon suunnittelua ja organisointia, mutta näillä luulen että kerkeämme paljonkin. Tänäkin viikonloppuna kun suunnittelin poikkeuksellisesti päiviä etukäteen ja mietin selkeän aikataulun, jossa yhdityi moni aikataulu mm. jonkin menon, molempien päiväuniajat ja Lennin aikataulu, niin kerkesimme paljon ja päivät sujuivat hienosti niin että kaikki olivat onnellisia :)

Ja muutama kuva ristiäisistä (olikin vaikea löytää kuvia, joissa olisi ollut pelkät pojat. Kun olen hieman varovainen etten julkaise täällä kuvia, jossa näkyisi muita kuin meidän perheen jäseniä, kun en ole kysynyt lupaa julkaisuun):

Ristiäiset

Meillä oli aivan ihanat ja upeat ristiäiset sunnuntaina :) Kiitokset kaikille niihin osallistuneille, kun olitte tekemässä poikien päivästä ikimuistoisen. Päivä oli todella aurinkoinen ja tunnelma lämmin. Itkuhan siinä tietenkin tuli jo heti ennen kuin pappi kerkesi edes sanomaan ensimmäistä sanaa. Pojat olivat rauhallisina juhlallisuuksissa ja isoveli reippaana osallistumassa poikien kasteeseen mm. pyyhkimällä poikien päitä kasteen jälkeen. Itsekin oli virkeänä, kun Lennin ristiäiset meni osaltani jo väsymyksenkin takia hieman "ohi", niin ihana kun sai olla näissä täysin läsnä.

Pojat saivat toiset nimensä suvun miehiltä:

Joel Tapani (Markon isän ja veljen toiset nimet)

Anton August (Markon molempien pappojen isien nimet)

Oliver Ensio (minun isäni toinen nimi)

Kuvia emme ole vielä itsekään saaneet, joten laitan niitä myöhemmin tulemaan.

Pojat...ei näin

Nyt on yö, nyt nukutaan. Päivällä sitten ollaan hereillä ja sylitellään. Eikös?

Pojat eivät ole ilmeisesti vielä kauhean hyvin päässeet mukavien yöunien makuun. Suunta on ollut nimittäin huolestuttavasti nyt se, että päivällä nukutaan ja ollaan rauhallisia ja sitten öisin kukutaan ja kitistään. Ollaan siis alettu päästä siihen oletettuun ja odotettuun kolmosperheen arjen makuun. Sänky perustettu alekertaan, missä toinen saa nukkua rauhassa kun toinen päivystää yöllä. Nimittäin nyt muutamana yönä aina joku pojista on ollut hereillä muutamaa yhteistä rauhallista nukkumistuntia lukuunottamatta. Eilen tehtiin sitten niin, että Marko meni ajoissa nukkumaan ja minä valvoin ensimmäiseen syöttöön ja sitten yhdeltä yöllä vaihto ja Marko päivysti lopun yötä.Sain siis ihanat kuuden tunnin keskeytymättömät yöunet, ihanaa! Ja tänä yönä tehdään toistepäin, että minä otan pidemmän vuoron. Sitten kun Marko palaa duuniin, niin minä alankin mennä jo ysiltä iltaisin nukkumaan, niin saan pidemmän pätkän unta jos Marko hoitaa tuon kahdentoista syötön ja minä hoidan sitten lopun yötä. Kyllä me aina keinot keksitään, miten pysytään jotenkin tolpillamme täällä. Pää on kyllä jo pehmentynyt, mutta eiköhän se siitä taas joskus kuntoudu :)

Pojat kävivät eilen kontrollitarkastuksessa Kätilöopistolla ja kaikki oli hienosti. Isot pojat hienosti kasvukäyrillä ja Antonkin omalla käyrällään kasvaa kyllä. Isot pojat 3300 grammaa ja Anton 2700. Mikä oli voitokkainta, oli se, etteivät he enää laittaneet Antonille nenämahaletkua eli syö kuitenkin itse jo riittävästi :)

Sunnuntaina pappi saa meillä kahvia juodakseen ja pojat saavat toisetkin nimet.

Muutama kuva:

Isommat pojat ovat juuri ruokailleet, syövätkin usein "itse", eli pullo vaan tuetusti pystyyn. Näin yksi saa syötettyä kaikki kerralla, kun Anton kaipaa täyden huomion syödessä.

Mahtuu, mahtuu isin leveälle rinnukselle :) Ja Anton tekemässä taas tuossa keskellä veljille jäynää. Saadaan se usein kiinni sängyssäkin kun siinä veljien välissä keskellä kaikessa hiljaisuudessaan on itse hereillä ja häiritsee veljien unta minkä kerkiää huitomalla ja repimällä käsistä.

Päivärytmi

Meillä on täällä aina perjantai :) niin ne päivät toistaa samanlaista kaavaa, että koskaan lomallakaan ei kuulkaa pääse näin "irti" kun nyt on päästy. Päivät menevät ihan sekaisin ja viikot vaan vyöryvät eteenpäin. Pojatkin ovat olleet kotona jo kuukauden.

Täällä menee edelleen hienosti, paitsi kun vihdoin tartuin kalenteriin ja katsoin missä kohtaa sitä elelläänkään tällä hetkellä, niin tajusin että Markohan palaa jo kahden viikon päästä töihin. Olo kuitenkin levollinen ja uskon, että pärjään kyllä poikien kanssa ja jos en pärjää, niin minulla on mahdollista saada neljäkin tuntia päivässä ulkopuolista apua kaupungin palveluseteleiden muodossa. Meillä tällä hetkellä niin hyvä rytmi koko perheellä, että tällä ainakin pärjätään hienosti.

Meidän tyypillinen arkipäivä:

7.30-8 Lenni herää ja Marko lähtee viemään Lennin tarhaan

8-8.30 pojat herää ja minä aloitan aamuhoidot, sitten oma aamupala

10-12 päikkäriaikaa meille kaikille

11-12 poikien syöttö

13-15 kotihommia ja ruuan tekoa tai muita neuvolatätejä ym.

15 poikien syöttö

15.30-16 minä yleensä haen Lennin

16-17 Lennin kanssa ulkona

17-18 kaikki pojat syömässä

18-20 Lennin kanssa leikkiä ja vuorotellen omaa aikaa minulla ja Markolla (hiihtoa ym.) tai vieraita

20-21 Lenni nukkumaan

21 poikien syöttö

22-24 omaa aikaa, harvemmin vielä malttanut mennä itse tässä välissä nukkumaan

24 poikien syöttö

01-04 nukkumassa

04 poikien syöttö

Ja toki pojat päättävät joskus toisin ja aikataulu joustaa, mutta muuten melkolailla näin. Tajusin kun kirjasin tuota ylös, että jonkilaista aikataulua ylläpitämällä selviämme jatkossakin. Ja tämä tulee olemaan varmasti itselle kovin paikka, koska vihaan aikatauluja :)

Meillä oli muuten maanantaina yleislääkäri, mikä siis normirutiineita yksöislastenkin kanssa ja kaikki oli kunnossa. Joel oli ylittänyt myös jo 3 kilon rajan ja Oliver ihan kintereillä hieman alle ja Antonkin painaa jo yli 2,5 kiloa. Anton repäisi taas pari päivää sitten nenämahaletkunsa pois, joten katsotaan taas huomiseen saakka miten paino reagoi. Meidän mielestä ihan kiitettävästi on syönyt nyt itse ja paino tasaisesti noussut edelleen. Mutta hurjalta tuntuu se, että veljensä vetävät puolet isompia annoskokoja. Ehkä Anton tarkkailee vain linjojansa tarkemmin :) ei siis olla huolissamme.

Anton

Anton ei oikein vieläkään ole perustanut tuon syömisen päälle. Kehittymistä syömisen suhteen ei oikein ollut ollut ja isommat pojat vetelivät jo hyvällä ruokahalulla maitonsa itse. Sovimmekin meidän ravitsemusihmisen kanssa, että viikonlopun ajan jättäisimme nenämahaletkuttelut Antonin kohdalla selkeästi minimiin ja yrittäisimme pelkällä pullolla, jolloin yrittäisimme siis herätellä syömishaluja kunnon nälän avulla.

Meidän minimies aiheutti meille ylimääräisiä sydämentykytyksiä lauantaina, kun hän päätti mennä itse repäisemään nenämahaletkun pois. Olimme juuri koko päivän olleet antamatta hänelle maitoa letkun kautta ja tarkoitus oli ollut antaa sitä yötä vasten, joten pieni huoli tuon letkun irtoamisesta tuli. Päätimme kuitenkin katsoa sunnuntain miten syöminen edistyy ja edistyihän se, mutta niin että Anton saattoi syödä kolmenkin tunnin ajan pullosta pikkuhiljaa välillä nukahtaen. Itse syöty määrä ei kuitenkaan riittänyt tarvittavan päiväkohtaisen määrän saavuttamiseen ja tultiinkin painossa 100 grammaa alaspäin. Kävimme siis eilen lastenlääkärillä ja Anton sai nenämahaletkun takaisin :( tavallaan helpotus, kun tietää että nyt Anton saa varmuudella tarvittavan määrän maitoa, mutta tavallaan takapakkia. Muutoin Antonilla oli kaikki hyvin, eikä mitään rakenteellista ym. syytä löydetty kuin että harjoitusta harjoitusta tuon imutehon löytymiseen kaivataan.

Onneksemme tuon letkun takaisin tulo ei ole vähentänyt syömisen haluja, vaan Anton onkin nyt syönyt jo melkein koko aterioitaan itse :)

Meidän sisukas pienimies :)

Neuvolantäti kävi tänään ja strategiset mitat: Joel 2730 g, Anton 2300 g ja Oliver 2680 g. Isommat pojat alkavat siis tuntua ihka oikeilta vauvoilta, eikä niinkään keskosilta.

Napanuora part 2 katkaistu

Tämmöinen oli eilen fiilis, kun meidän isoilta pojilta Joelilta ja Oliverilta otettiin nenämahaletkut pois. Jee! Nyt meillä isommat siis syö pelkästään itse ja ovatkin löytäneet ihan kivan yhteisen syömisrytmin kolmen tunnin välein ja yöllä neljän tunnin välein. Ja ihaninta oli nähdä pojat ensimmäistä kertaa ilman minkäänlaista teippiä naamassa...ai tältäkö te näytettekin :) Ihanilta.

Anton on aiheuttanut hieman huolta, mutta onneksi vasta vähän, kun Anton ei ole oikein edistynyt tuossa syömisessä vaikka painoa on kuitenkin jo melkein veljien verran. Anton ei syö edelleenkään 10 milliä enempää itse ja ei oikein koskaan vaadi ruokaa. Saimme ohjeeksi kylmän rauhallisesti olla antamasta maitoa letkuun vaan odottaa, että nälkä kasvaisi niin suureksi että söisi itse enemmän. Olemmekin tässä jo edistyneet ja Anton syö jo vähän enemmän itse. Maanantaina katsomme sitten painon ja tarvittaessa käymme lääkärillä, jos edistystä ei tarpeeksi ole tullut.

Muuten täällä jatkuu leppoisa viikonloppumeininki. Täällä kaikki päivät alkaa olemaan samanlaisia, joten kaverit...saa tulla meitä moikkaamaan ja tuomaan tuulahduksia ulkomaailmasta :) laittakaa viestiä, milloin teille sopisi!