Meillä oli aivan ihanat ja upeat ristiäiset sunnuntaina :) Kiitokset kaikille niihin osallistuneille, kun olitte tekemässä poikien päivästä ikimuistoisen. Päivä oli todella aurinkoinen ja tunnelma lämmin. Itkuhan siinä tietenkin tuli jo heti ennen kuin pappi kerkesi edes sanomaan ensimmäistä sanaa. Pojat olivat rauhallisina juhlallisuuksissa ja isoveli reippaana osallistumassa poikien kasteeseen mm. pyyhkimällä poikien päitä kasteen jälkeen. Itsekin oli virkeänä, kun Lennin ristiäiset meni osaltani jo väsymyksenkin takia hieman "ohi", niin ihana kun sai olla näissä täysin läsnä.
Pojat saivat toiset nimensä suvun miehiltä:
Joel Tapani (Markon isän ja veljen toiset nimet)
Anton August (Markon molempien pappojen isien nimet)
Oliver Ensio (minun isäni toinen nimi)
Kuvia emme ole vielä itsekään saaneet, joten laitan niitä myöhemmin tulemaan.
tiistai 26. helmikuuta 2013
keskiviikko 20. helmikuuta 2013
Pojat...ei näin
Nyt on yö, nyt nukutaan. Päivällä sitten ollaan hereillä ja sylitellään. Eikös?
Pojat eivät ole ilmeisesti vielä kauhean hyvin päässeet mukavien yöunien makuun. Suunta on ollut nimittäin huolestuttavasti nyt se, että päivällä nukutaan ja ollaan rauhallisia ja sitten öisin kukutaan ja kitistään. Ollaan siis alettu päästä siihen oletettuun ja odotettuun kolmosperheen arjen makuun. Sänky perustettu alekertaan, missä toinen saa nukkua rauhassa kun toinen päivystää yöllä. Nimittäin nyt muutamana yönä aina joku pojista on ollut hereillä muutamaa yhteistä rauhallista nukkumistuntia lukuunottamatta. Eilen tehtiin sitten niin, että Marko meni ajoissa nukkumaan ja minä valvoin ensimmäiseen syöttöön ja sitten yhdeltä yöllä vaihto ja Marko päivysti lopun yötä.Sain siis ihanat kuuden tunnin keskeytymättömät yöunet, ihanaa! Ja tänä yönä tehdään toistepäin, että minä otan pidemmän vuoron. Sitten kun Marko palaa duuniin, niin minä alankin mennä jo ysiltä iltaisin nukkumaan, niin saan pidemmän pätkän unta jos Marko hoitaa tuon kahdentoista syötön ja minä hoidan sitten lopun yötä. Kyllä me aina keinot keksitään, miten pysytään jotenkin tolpillamme täällä. Pää on kyllä jo pehmentynyt, mutta eiköhän se siitä taas joskus kuntoudu :)
Pojat kävivät eilen kontrollitarkastuksessa Kätilöopistolla ja kaikki oli hienosti. Isot pojat hienosti kasvukäyrillä ja Antonkin omalla käyrällään kasvaa kyllä. Isot pojat 3300 grammaa ja Anton 2700. Mikä oli voitokkainta, oli se, etteivät he enää laittaneet Antonille nenämahaletkua eli syö kuitenkin itse jo riittävästi :)
Sunnuntaina pappi saa meillä kahvia juodakseen ja pojat saavat toisetkin nimet.
Muutama kuva:
Isommat pojat ovat juuri ruokailleet, syövätkin usein "itse", eli pullo vaan tuetusti pystyyn. Näin yksi saa syötettyä kaikki kerralla, kun Anton kaipaa täyden huomion syödessä.
Mahtuu, mahtuu isin leveälle rinnukselle :) Ja Anton tekemässä taas tuossa keskellä veljille jäynää. Saadaan se usein kiinni sängyssäkin kun siinä veljien välissä keskellä kaikessa hiljaisuudessaan on itse hereillä ja häiritsee veljien unta minkä kerkiää huitomalla ja repimällä käsistä.
Pojat eivät ole ilmeisesti vielä kauhean hyvin päässeet mukavien yöunien makuun. Suunta on ollut nimittäin huolestuttavasti nyt se, että päivällä nukutaan ja ollaan rauhallisia ja sitten öisin kukutaan ja kitistään. Ollaan siis alettu päästä siihen oletettuun ja odotettuun kolmosperheen arjen makuun. Sänky perustettu alekertaan, missä toinen saa nukkua rauhassa kun toinen päivystää yöllä. Nimittäin nyt muutamana yönä aina joku pojista on ollut hereillä muutamaa yhteistä rauhallista nukkumistuntia lukuunottamatta. Eilen tehtiin sitten niin, että Marko meni ajoissa nukkumaan ja minä valvoin ensimmäiseen syöttöön ja sitten yhdeltä yöllä vaihto ja Marko päivysti lopun yötä.Sain siis ihanat kuuden tunnin keskeytymättömät yöunet, ihanaa! Ja tänä yönä tehdään toistepäin, että minä otan pidemmän vuoron. Sitten kun Marko palaa duuniin, niin minä alankin mennä jo ysiltä iltaisin nukkumaan, niin saan pidemmän pätkän unta jos Marko hoitaa tuon kahdentoista syötön ja minä hoidan sitten lopun yötä. Kyllä me aina keinot keksitään, miten pysytään jotenkin tolpillamme täällä. Pää on kyllä jo pehmentynyt, mutta eiköhän se siitä taas joskus kuntoudu :)
Pojat kävivät eilen kontrollitarkastuksessa Kätilöopistolla ja kaikki oli hienosti. Isot pojat hienosti kasvukäyrillä ja Antonkin omalla käyrällään kasvaa kyllä. Isot pojat 3300 grammaa ja Anton 2700. Mikä oli voitokkainta, oli se, etteivät he enää laittaneet Antonille nenämahaletkua eli syö kuitenkin itse jo riittävästi :)
Sunnuntaina pappi saa meillä kahvia juodakseen ja pojat saavat toisetkin nimet.
Muutama kuva:
Isommat pojat ovat juuri ruokailleet, syövätkin usein "itse", eli pullo vaan tuetusti pystyyn. Näin yksi saa syötettyä kaikki kerralla, kun Anton kaipaa täyden huomion syödessä.
torstai 14. helmikuuta 2013
Päivärytmi
Meillä on täällä aina perjantai :) niin ne päivät toistaa samanlaista kaavaa, että koskaan lomallakaan ei kuulkaa pääse näin "irti" kun nyt on päästy. Päivät menevät ihan sekaisin ja viikot vaan vyöryvät eteenpäin. Pojatkin ovat olleet kotona jo kuukauden.
Täällä menee edelleen hienosti, paitsi kun vihdoin tartuin kalenteriin ja katsoin missä kohtaa sitä elelläänkään tällä hetkellä, niin tajusin että Markohan palaa jo kahden viikon päästä töihin. Olo kuitenkin levollinen ja uskon, että pärjään kyllä poikien kanssa ja jos en pärjää, niin minulla on mahdollista saada neljäkin tuntia päivässä ulkopuolista apua kaupungin palveluseteleiden muodossa. Meillä tällä hetkellä niin hyvä rytmi koko perheellä, että tällä ainakin pärjätään hienosti.
Meidän tyypillinen arkipäivä:
7.30-8 Lenni herää ja Marko lähtee viemään Lennin tarhaan
8-8.30 pojat herää ja minä aloitan aamuhoidot, sitten oma aamupala
10-12 päikkäriaikaa meille kaikille
11-12 poikien syöttö
13-15 kotihommia ja ruuan tekoa tai muita neuvolatätejä ym.
15 poikien syöttö
15.30-16 minä yleensä haen Lennin
16-17 Lennin kanssa ulkona
17-18 kaikki pojat syömässä
18-20 Lennin kanssa leikkiä ja vuorotellen omaa aikaa minulla ja Markolla (hiihtoa ym.) tai vieraita
20-21 Lenni nukkumaan
21 poikien syöttö
22-24 omaa aikaa, harvemmin vielä malttanut mennä itse tässä välissä nukkumaan
24 poikien syöttö
01-04 nukkumassa
04 poikien syöttö
Ja toki pojat päättävät joskus toisin ja aikataulu joustaa, mutta muuten melkolailla näin. Tajusin kun kirjasin tuota ylös, että jonkilaista aikataulua ylläpitämällä selviämme jatkossakin. Ja tämä tulee olemaan varmasti itselle kovin paikka, koska vihaan aikatauluja :)
Meillä oli muuten maanantaina yleislääkäri, mikä siis normirutiineita yksöislastenkin kanssa ja kaikki oli kunnossa. Joel oli ylittänyt myös jo 3 kilon rajan ja Oliver ihan kintereillä hieman alle ja Antonkin painaa jo yli 2,5 kiloa. Anton repäisi taas pari päivää sitten nenämahaletkunsa pois, joten katsotaan taas huomiseen saakka miten paino reagoi. Meidän mielestä ihan kiitettävästi on syönyt nyt itse ja paino tasaisesti noussut edelleen. Mutta hurjalta tuntuu se, että veljensä vetävät puolet isompia annoskokoja. Ehkä Anton tarkkailee vain linjojansa tarkemmin :) ei siis olla huolissamme.
Täällä menee edelleen hienosti, paitsi kun vihdoin tartuin kalenteriin ja katsoin missä kohtaa sitä elelläänkään tällä hetkellä, niin tajusin että Markohan palaa jo kahden viikon päästä töihin. Olo kuitenkin levollinen ja uskon, että pärjään kyllä poikien kanssa ja jos en pärjää, niin minulla on mahdollista saada neljäkin tuntia päivässä ulkopuolista apua kaupungin palveluseteleiden muodossa. Meillä tällä hetkellä niin hyvä rytmi koko perheellä, että tällä ainakin pärjätään hienosti.
Meidän tyypillinen arkipäivä:
7.30-8 Lenni herää ja Marko lähtee viemään Lennin tarhaan
8-8.30 pojat herää ja minä aloitan aamuhoidot, sitten oma aamupala
10-12 päikkäriaikaa meille kaikille
11-12 poikien syöttö
13-15 kotihommia ja ruuan tekoa tai muita neuvolatätejä ym.
15 poikien syöttö
15.30-16 minä yleensä haen Lennin
16-17 Lennin kanssa ulkona
17-18 kaikki pojat syömässä
18-20 Lennin kanssa leikkiä ja vuorotellen omaa aikaa minulla ja Markolla (hiihtoa ym.) tai vieraita
20-21 Lenni nukkumaan
21 poikien syöttö
22-24 omaa aikaa, harvemmin vielä malttanut mennä itse tässä välissä nukkumaan
24 poikien syöttö
01-04 nukkumassa
04 poikien syöttö
Ja toki pojat päättävät joskus toisin ja aikataulu joustaa, mutta muuten melkolailla näin. Tajusin kun kirjasin tuota ylös, että jonkilaista aikataulua ylläpitämällä selviämme jatkossakin. Ja tämä tulee olemaan varmasti itselle kovin paikka, koska vihaan aikatauluja :)
Meillä oli muuten maanantaina yleislääkäri, mikä siis normirutiineita yksöislastenkin kanssa ja kaikki oli kunnossa. Joel oli ylittänyt myös jo 3 kilon rajan ja Oliver ihan kintereillä hieman alle ja Antonkin painaa jo yli 2,5 kiloa. Anton repäisi taas pari päivää sitten nenämahaletkunsa pois, joten katsotaan taas huomiseen saakka miten paino reagoi. Meidän mielestä ihan kiitettävästi on syönyt nyt itse ja paino tasaisesti noussut edelleen. Mutta hurjalta tuntuu se, että veljensä vetävät puolet isompia annoskokoja. Ehkä Anton tarkkailee vain linjojansa tarkemmin :) ei siis olla huolissamme.
torstai 7. helmikuuta 2013
Anton
Anton ei oikein vieläkään ole perustanut tuon syömisen päälle. Kehittymistä syömisen suhteen ei oikein ollut ollut ja isommat pojat vetelivät jo hyvällä ruokahalulla maitonsa itse. Sovimmekin meidän ravitsemusihmisen kanssa, että viikonlopun ajan jättäisimme nenämahaletkuttelut Antonin kohdalla selkeästi minimiin ja yrittäisimme pelkällä pullolla, jolloin yrittäisimme siis herätellä syömishaluja kunnon nälän avulla.
Meidän minimies aiheutti meille ylimääräisiä sydämentykytyksiä lauantaina, kun hän päätti mennä itse repäisemään nenämahaletkun pois. Olimme juuri koko päivän olleet antamatta hänelle maitoa letkun kautta ja tarkoitus oli ollut antaa sitä yötä vasten, joten pieni huoli tuon letkun irtoamisesta tuli. Päätimme kuitenkin katsoa sunnuntain miten syöminen edistyy ja edistyihän se, mutta niin että Anton saattoi syödä kolmenkin tunnin ajan pullosta pikkuhiljaa välillä nukahtaen. Itse syöty määrä ei kuitenkaan riittänyt tarvittavan päiväkohtaisen määrän saavuttamiseen ja tultiinkin painossa 100 grammaa alaspäin. Kävimme siis eilen lastenlääkärillä ja Anton sai nenämahaletkun takaisin :( tavallaan helpotus, kun tietää että nyt Anton saa varmuudella tarvittavan määrän maitoa, mutta tavallaan takapakkia. Muutoin Antonilla oli kaikki hyvin, eikä mitään rakenteellista ym. syytä löydetty kuin että harjoitusta harjoitusta tuon imutehon löytymiseen kaivataan.
Onneksemme tuon letkun takaisin tulo ei ole vähentänyt syömisen haluja, vaan Anton onkin nyt syönyt jo melkein koko aterioitaan itse :)
Meidän sisukas pienimies :)
Neuvolantäti kävi tänään ja strategiset mitat: Joel 2730 g, Anton 2300 g ja Oliver 2680 g. Isommat pojat alkavat siis tuntua ihka oikeilta vauvoilta, eikä niinkään keskosilta.
Meidän minimies aiheutti meille ylimääräisiä sydämentykytyksiä lauantaina, kun hän päätti mennä itse repäisemään nenämahaletkun pois. Olimme juuri koko päivän olleet antamatta hänelle maitoa letkun kautta ja tarkoitus oli ollut antaa sitä yötä vasten, joten pieni huoli tuon letkun irtoamisesta tuli. Päätimme kuitenkin katsoa sunnuntain miten syöminen edistyy ja edistyihän se, mutta niin että Anton saattoi syödä kolmenkin tunnin ajan pullosta pikkuhiljaa välillä nukahtaen. Itse syöty määrä ei kuitenkaan riittänyt tarvittavan päiväkohtaisen määrän saavuttamiseen ja tultiinkin painossa 100 grammaa alaspäin. Kävimme siis eilen lastenlääkärillä ja Anton sai nenämahaletkun takaisin :( tavallaan helpotus, kun tietää että nyt Anton saa varmuudella tarvittavan määrän maitoa, mutta tavallaan takapakkia. Muutoin Antonilla oli kaikki hyvin, eikä mitään rakenteellista ym. syytä löydetty kuin että harjoitusta harjoitusta tuon imutehon löytymiseen kaivataan.
Onneksemme tuon letkun takaisin tulo ei ole vähentänyt syömisen haluja, vaan Anton onkin nyt syönyt jo melkein koko aterioitaan itse :)
Neuvolantäti kävi tänään ja strategiset mitat: Joel 2730 g, Anton 2300 g ja Oliver 2680 g. Isommat pojat alkavat siis tuntua ihka oikeilta vauvoilta, eikä niinkään keskosilta.
lauantai 2. helmikuuta 2013
Napanuora part 2 katkaistu
Tämmöinen oli eilen fiilis, kun meidän isoilta pojilta Joelilta ja Oliverilta otettiin nenämahaletkut pois. Jee! Nyt meillä isommat siis syö pelkästään itse ja ovatkin löytäneet ihan kivan yhteisen syömisrytmin kolmen tunnin välein ja yöllä neljän tunnin välein. Ja ihaninta oli nähdä pojat ensimmäistä kertaa ilman minkäänlaista teippiä naamassa...ai tältäkö te näytettekin :) Ihanilta.
Anton on aiheuttanut hieman huolta, mutta onneksi vasta vähän, kun Anton ei ole oikein edistynyt tuossa syömisessä vaikka painoa on kuitenkin jo melkein veljien verran. Anton ei syö edelleenkään 10 milliä enempää itse ja ei oikein koskaan vaadi ruokaa. Saimme ohjeeksi kylmän rauhallisesti olla antamasta maitoa letkuun vaan odottaa, että nälkä kasvaisi niin suureksi että söisi itse enemmän. Olemmekin tässä jo edistyneet ja Anton syö jo vähän enemmän itse. Maanantaina katsomme sitten painon ja tarvittaessa käymme lääkärillä, jos edistystä ei tarpeeksi ole tullut.
Muuten täällä jatkuu leppoisa viikonloppumeininki. Täällä kaikki päivät alkaa olemaan samanlaisia, joten kaverit...saa tulla meitä moikkaamaan ja tuomaan tuulahduksia ulkomaailmasta :) laittakaa viestiä, milloin teille sopisi!
Anton on aiheuttanut hieman huolta, mutta onneksi vasta vähän, kun Anton ei ole oikein edistynyt tuossa syömisessä vaikka painoa on kuitenkin jo melkein veljien verran. Anton ei syö edelleenkään 10 milliä enempää itse ja ei oikein koskaan vaadi ruokaa. Saimme ohjeeksi kylmän rauhallisesti olla antamasta maitoa letkuun vaan odottaa, että nälkä kasvaisi niin suureksi että söisi itse enemmän. Olemmekin tässä jo edistyneet ja Anton syö jo vähän enemmän itse. Maanantaina katsomme sitten painon ja tarvittaessa käymme lääkärillä, jos edistystä ei tarpeeksi ole tullut.
Muuten täällä jatkuu leppoisa viikonloppumeininki. Täällä kaikki päivät alkaa olemaan samanlaisia, joten kaverit...saa tulla meitä moikkaamaan ja tuomaan tuulahduksia ulkomaailmasta :) laittakaa viestiä, milloin teille sopisi!
keskiviikko 30. tammikuuta 2013
Tervetuloa nelinkertainen Äitiys...ole minulle hellä
Olen nimittäin alkanut näkemään painajaisia, että lapsille sattuisi jotain ja tuskanhikisenä herännyt kauhuissani. Mitä kaikkea vauhtia ja vaarallisia tilanteita meillä onkaan vielä edessä. En ole ikinä ollut mikään huolehtijatyyppi, joten kaikki nämä tuntemukset lapsien myötä ovat uusia. Eilen kaatusin Lenni sylissäni portaissa ja en jotenkaan yhtään tajunnut mitä tapahtui ja miten oikeastaan kaaduin ja keneen sattui. Kuulin pään kopsahduksen tiiliseinään ja huusin hysteerisesti, että Lenniin sattui ja häsäsin hänen ympärillään ettei vaan käynyt pahasti. Lenni oli lähinnä ihmeissään ja pelästyneenä minun reaktiostani, kun todellisuudessa se oli ollut minun pääni mikä siihen seinään oli kopsahtanut ja Lenni oli täysin kunnossa. Tunne, että mietit jonkun toisen hyvinvointia ja reagoit noin voimakkaasti mahdolliseen toisen kipuun aina ennen omaasi, hämmentää minua vieläkin. Äitiys :)
Mutta pliis Äitiys, elä tee minusta hermoheikkoa ja ylihuolehtivaista. Sillä neljän pojan kanssa olisin hermoraunio jo melko pian. Haluan myös muistaa Äitiys sinun takaasi sen Päivin, joka olen. Rakkaat ystäväni antoivat minulle vauvakutsuilla kortin, jossa oli kuvia eri puolistani mm. häistäni, polttareistani ja vauvojen kanssa. Olin tästä innoissani, koska en noita muita puolia halua missään nimessä unohtaa.
Joten "vanha" elämäni odotathan minua, kyllä me vielä nähdään. Mutta nyt en sinua kaipaa, vaan nautin tästä elämänvaiheestani täysillä.
p.s. tänään pojat punnittiin ja hienosti ovat kasvaneet, meidän pikkuinen Antonkin oli ottanut viikossa yli 300 g painoa lisää. Joel ja Oliver olivat 2480 g ja Anton 2320 g.
Ja pari kuvaa meidän mahtavasta isoveljestä ja poikien syömishetkestä (yleensä toinen syöttää juuri näin kaksi nälkäisintä poikaa ja toinen keskittyy Antonin syämiseen)
Mutta pliis Äitiys, elä tee minusta hermoheikkoa ja ylihuolehtivaista. Sillä neljän pojan kanssa olisin hermoraunio jo melko pian. Haluan myös muistaa Äitiys sinun takaasi sen Päivin, joka olen. Rakkaat ystäväni antoivat minulle vauvakutsuilla kortin, jossa oli kuvia eri puolistani mm. häistäni, polttareistani ja vauvojen kanssa. Olin tästä innoissani, koska en noita muita puolia halua missään nimessä unohtaa.
Joten "vanha" elämäni odotathan minua, kyllä me vielä nähdään. Mutta nyt en sinua kaipaa, vaan nautin tästä elämänvaiheestani täysillä.
p.s. tänään pojat punnittiin ja hienosti ovat kasvaneet, meidän pikkuinen Antonkin oli ottanut viikossa yli 300 g painoa lisää. Joel ja Oliver olivat 2480 g ja Anton 2320 g.
maanantai 28. tammikuuta 2013
samarytmisyys
...on ilmeisen tärkeää, että tähän päästään. Tämä on kuulemma avain onneen ja jaksamiseen, että pojat söisivät ja olisivat hereillä samaan aikaan. Uskon. Toissayönä kukin oli hereillä vähän omaan aikaansa ja nälkäisenä, mikä on harvinaista ollut tähän saakka että tulevat edes niin nälkäisiksi, että kerkeäisivät ruokaa vaatimaan. Meidän pieni Antonkin korotti ääntänsä, mikä on tosin vaan hyvä merkki. Mutta tällaisen erirytmisyyden kanssa sitä sai olla itse pitkin yötä koko ajan hereillä. Kun taas viime yönä, pojat nukkuivat kaikki viisi tuntia putkeen ja heräsivät kaikki samaan aikaan syömään, hyvä pojat!
Olemme vielä seitsemän syömiskerran rytmissä, jolloin kaksi isompaa poikaa syö 50 ml ja Anton 45 ml. Ihan näin usein pojat eivät ole nälkäisiä, mutta kasvun takaamiseksi pitäisi tuo määrä kuitenkin seitsemän kertaa päivässä syödä. Tasapainottelemmekin tällä hetkellä poikien oman nälkärytmin löytymisen ja "pakkosyötön" välillä. Nenämahaletkuista pitäisi alkaa päästä pois, mutta ihan jokaisella kerralla pojat eivät jaksa itse syödä kun nukkuvat niin sikeästi. Isommat pojat syövät suurimman osan aterioistaan jo itse, mutta meidän Anton ei vieläkään perusta syömisestä ja alamme jo pikkuhiljaa olemaan hieman kärsimättömiä tässä, koska painon ja koon puolesta pitäisi käytännössä jo ruoka maistua paremmin. Mutta ei pidä huolestua vielä, kovin pieniä ovat kuitenkin vielä. Keskiviikkona tulee neuvolantäti punnitsemaan pojat, mutta luulisin että Joel ja Oliver ovat kuitenkin jo ylittäneet 2,5 kiloa ja Antonkin jo kahdekilon paremmalla puolella.
Nyt hakemaan Lenniä päivähoidosta. Ihanaa on ollut kuulla Lennin suusta, kun luettelee usein perheemme jäseniä Äiti, Isi ja Lenni. Niin nyt Lenninkin listaan on päässyt vauvat. On alkanut myös kutsumaan vauvoja nimiltä ja haluaakin aina tietää kuka vauvoista on sylissä. Lenni on edelleen todella hienosti vauvojen kanssa ja osallistuu kovasti heidän hoitoonsa. Varsinkin jos vauva vähänkään itkee isoveli kiiruhtaa paikalle silittämään ja hokemaan " ei hätää". Hauskinta on miten Lenni on omaksunut ilmeisesti meiltä tavan puhua vauvoille, silleen hieman lässyttäen. Kaipa se pitää sitten uskoa, että me vähän sitten lässytetään puhuessamme vauvoille, vaikkemme sitä tietoisesti teekkään.
Olemme vielä seitsemän syömiskerran rytmissä, jolloin kaksi isompaa poikaa syö 50 ml ja Anton 45 ml. Ihan näin usein pojat eivät ole nälkäisiä, mutta kasvun takaamiseksi pitäisi tuo määrä kuitenkin seitsemän kertaa päivässä syödä. Tasapainottelemmekin tällä hetkellä poikien oman nälkärytmin löytymisen ja "pakkosyötön" välillä. Nenämahaletkuista pitäisi alkaa päästä pois, mutta ihan jokaisella kerralla pojat eivät jaksa itse syödä kun nukkuvat niin sikeästi. Isommat pojat syövät suurimman osan aterioistaan jo itse, mutta meidän Anton ei vieläkään perusta syömisestä ja alamme jo pikkuhiljaa olemaan hieman kärsimättömiä tässä, koska painon ja koon puolesta pitäisi käytännössä jo ruoka maistua paremmin. Mutta ei pidä huolestua vielä, kovin pieniä ovat kuitenkin vielä. Keskiviikkona tulee neuvolantäti punnitsemaan pojat, mutta luulisin että Joel ja Oliver ovat kuitenkin jo ylittäneet 2,5 kiloa ja Antonkin jo kahdekilon paremmalla puolella.
Nyt hakemaan Lenniä päivähoidosta. Ihanaa on ollut kuulla Lennin suusta, kun luettelee usein perheemme jäseniä Äiti, Isi ja Lenni. Niin nyt Lenninkin listaan on päässyt vauvat. On alkanut myös kutsumaan vauvoja nimiltä ja haluaakin aina tietää kuka vauvoista on sylissä. Lenni on edelleen todella hienosti vauvojen kanssa ja osallistuu kovasti heidän hoitoonsa. Varsinkin jos vauva vähänkään itkee isoveli kiiruhtaa paikalle silittämään ja hokemaan " ei hätää". Hauskinta on miten Lenni on omaksunut ilmeisesti meiltä tavan puhua vauvoille, silleen hieman lässyttäen. Kaipa se pitää sitten uskoa, että me vähän sitten lässytetään puhuessamme vauvoille, vaikkemme sitä tietoisesti teekkään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)