Tukiverkko

Ilman sitä ei kyllä tässä näin suhteellisen täysjärkisinä kirjoiteltaisi.

Tapasin leikkipuistossa yhden lapsen äidin ensimmäistä kertaa ja hän huudahti kuultuaan meidän perheen kokoonpanon, että "ai sinä olet nyt siis se kolmosten äiti". Eräs toinen puistossa käyvä äiti oli nimittäin jutellut hänelle, että oli tavannut kolmosten äidin, joka vaikutti ihan täyspäiseltä :) Kävin miettimään, että kyllä ilman apuja oltaisiinkin varmasti melkoisen "piipussa". Meillä käy kuitenkin kolmena päivänä viikossa kolme tuntia kerralla hoitaja (joita kaupungin tarjoamilla palveluseteleillä voimme ostaa). Hoitajia on kaksi, jotka vuorottelevat ja ovat molemmat todella mukavia...en edes muista milloin olisin viimeksi itse siivonnut. He usein tekevätkin pari tuntia kotitöitä ja sitten katsovat tunnin vauvoja, kun minä haen Lennin tarhasta ja olemme ulkona.

Sitten on myös korvaamattomat isovanhemmat ja sisarukset, jotka auttavat myös paljon. Eläkkeellä olevat vanhempani käyvät käytännössä viikottain ja hoitavat yönkin vauvoja, niin saamme nukkua. Olen monta kertaa ajatellut, että onneksi hankimme kerralla isomman asunnon, niin tänne mahtuu ihmisiä enemmänkin. "Ollaan rauhassa tässä kotosalla vain perheen kesken" -ajatus ei nimittäin meillä oikein toimi, olemme aika pian hyppimässä kaikki seinille. Sen takia parasta onkin soitot, että täältä tullaan, oottehan kotona. Erityismaininnan saa kyllä Markon sisko, joka tietää meidän asiat paremmin kuin me itse. On helpottavaa, kun joku ajattelee joskus meidän puolestamme ja hoitaa juoksevia asioita/hankintoja puolestamme. Ja tieto siitä, että moni kaverimme on puhelinsoiton päässä valmiina auttamaan meitä, kun vain tarvitsemme.
Olemme onnekkaita!

Meillä on lisäksi ihanat naapurit, jotka ovat vauvoista innoissaan ja usein myös täällä heitä syöttämässä. Naapurini sanoikin eilen minulle, että hän oli pysähtynyt miettimään, kun olin sanonut, että kiva kun tulitte niin vauvat saavat syliä. Hän mietti, että aika harva äideistä olisi voinut sanoa noin, koska äidin sylinhän tulisi riittää. Uskon, että tämä on myös auttanut jaksamaan, kun emme edes lähtökohtaisesti pyri siihen, että pelkästään me riittäisimme pojille.

Kiitän myös samalla kaikista ihanista viesteistä ja lahjoista, joita olemme saaneet. Olemme olleet jo muutenkin hieman huonoja soittelemaan ja pitämään yhteyttä, niin saati sitten nyt. Olette kuitenkin mielissämme ja olemme kiitollisia teidän kaikkien tuesta. Olemme myös huonoja kutsumaan kylään, mutta aina ilahdumme kun tänne kyläilijöitä tulee!