maanantai 1. huhtikuuta 2013

Postia Tanskasta

Meidänhän oli tarkoitus informoida miten kolmosten kanssa kävi Tanskaan meitä siellä alkuraskauden ajan tutkineille lääkäreille. Suunnittelinkin mielessäni monta kertaa tuota viestiä sinne ja sananasetteluja, miten saisimme myös rakentavasti kerrottua palautteemme tuohon meidän alkuraskauden "neuvomiseen".

Emme kerinneet koskaan viestiä laittamaan, ennen kuin sieltä kirjoiteltiin meille päin, jossa varovaisesti tiedosteltiin, että mitenköhän meidän kolmosten kanssa kävi. Olimme siis jääneet mieleen :) Lähetimmekin sinne syntymäkertomuksen ja poikien syntymätodistukset ja kertomukset, ja saatteeksi yhteenvedon raskauden loppuvaiheen kulusta syntymään ja tähän hetkeen. Kerroimme miten haluamme jakaa tietoa eteenpäin mahdollisimman paljon tämänkaltaisesta raskaudesta, jotta vastaavien tapausten ilmetessä tiedättäisiin enemmän. Ja mikä tärkeintä, että tiedettäisiin myös se, että kaikki voi mennä myös hyvin. Kirjoitin, että olemme myös usein miettineet, miten emme onneksi tarttuneet keskeyttämisen mahdollisuuteen, mitä meille vähän liiankin painokkaasti tarjottiin.

Lääkäri vastasikin tähän ja kiitteli kovasti tiedoista, mutta arveli ettei vastaavaa tapausta kovin suurella todennäköisyydellä eteen enää tule, mutta vähän vastaavia tapauksia varten kuitenkin tieto on aina hyväksi. Kiitti myös palautteesta ja tulikin tunne, että se oli ihan aiheellinen ja ymmärsivät sen hyvin. Siellä oltiin vilpittömän iloisia hyvistä uutisista ja kuulemma aikoo esitellä kuvaa meidän pojista siellä kaikille meitä siellä hoitaneille, joiden mieleen olimme jääneet.

Tulipa tästä sählöpostittelusta hyvä mieli ja jotenkin tunne, että nyt ei enää tarvitse katsoa taaksepäin ja kelata menneitä, vaan tästä eteenpäin keskittyä tuleviin huippuhetkiin :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti