lauantai 5. tammikuuta 2013

Mestaripiirros

Tänään se sitten iski...tajunta siitä, mitä olisikaan voinut käydä.

Marko ja Lenni lähtivät sukuloimaan ja olen ollut ensimmäistä kertaa yksin seuranani vain omat ajatukseni. Aloin kuuntelemaan Anna Puun Mestaripiirrosta ja itkin melkein silmäni päästä. Miten lähellä olikaan, ettei uskottu tanskalaista lääkäriä ja hänen hänen suositustaan raskauden keskeyttämisestä ja miten kuitenkin suhteessa pieni todennäköisyys oli, että kaikki menikin näin hyvin kuin on mennyt. Että meidän kolme maailman suloisinta peikkopoikaa olisi jäänyt syntymättä. Ja mikä ihme he todellisuudessa ovatkaan.

Kaikki ajatuksen tulevasta arjesta ja siinä selviytymisessä hävisivät jotenkin tyystin.

2 kommenttia:

  1. Voih. Näin se kaiketi on, että elämässä pärjää rohkeudella, nöyryydellä ja sydäntään kuuntelemalla. Pelkääminen ja turha varman päälle pelaaminen johtaa elämään, jossa kaikki on turvallista, mutta mikään ei tunnu enää miltään.

    <3

    VastaaPoista
  2. Komppaan Miiaa, hyvin tiivistetty.

    Haleja <3

    VastaaPoista