Isähormonit

Olen ilmeisesti luovuttanut mammahormonini Markolle tai sitten on olemassa isähormoneitakin, joista en ollut vain kuullut aikaisemmin. Lennin kanssa heräilin tunnin välein ja jaksoin painaa pitkin päivää, mutta nyt jos en saa unta kuutta-seitsemään tuntia enempää on aivan pakko saada päiväunet. Ja Marko vaan painaa kolmenkin tunnin unilla koko päivän :)

Muutoin olen kokenut tämä alun paljon helpompana ja stressittömänpänä kuin Lennin kanssa. Silloin muutos oli radikaalimpi, kun yhtäkkiä olikin kiinni täysin toisessa 24/7 ja aivan kaikki oli uutta. Nyt äitiys on luonnollista ja itsevarmuus vauvan hoidossa niin paljon parempi. Nyt myös jakaa vastuuta vauvojen syöttämisestä Markon kanssa eikä kaikki ole kiinni pelkästään imettämisestä ja sen onnistumisesta, niin kuin Lennin kanssa maitoallergisena ja pullosta kieltäytyjänä. Omaa maitoanihan pojat saavat vielä kaikki ateriansa, mutta tämähän ei kolmen kanssa loputtomiin tule näin olemaan. Ja kun on toinen koko päivän mukana vauvojen hoidossa, että pääsee erilailla itse käymään jossakin tai nukkumaan. Yöt menevät yösyöttövuoroa Markon kanssa vaihdellen, jolloin aina toinen saa pidemmän yhtenäisen pätkän unta. Ja Lenni antaa meidän nukkua omalta osaltaan myöskin, joten tämähän on ihan huippua :) Ikävä tosiasia vain on, että Markon pitää palata jossakin vaiheessa töihin ja poikien tarpeet kasvavat. Mutta ei mietitä sitä vielä vaan nautin tästä ajasta täysillä, kun saa vaan itse hyvin nukkuneena ihmetellä ja ihastella poikia päivät pitkät. Huomenna päästään vieläpä Markon kanssa treffeille hiihtämään yhdessä ja paloheinän hiihtomajalle munkkikahveille :)