torstai 24. huhtikuuta 2014

Kevättä, synttärihumua ja syksyn suunnittelua

Ihanaa! Kevät on täällä ja miten ihanalta tuntuikaan pukea pojille niiin hirmuisen paljon vähemmän päälle. Ulos lähteminen koko porukallahan oli ihan lasten leikkiä :)

Aika menee täällä kotona ollessa ihan siivillä ja tietynlainen ajantaju on ihan kadoksissa. Pojat kasvaa ja kehittyy nyt hurjaa vauhtia, itselläkin on tapahtunut nyt selkeä mentaalinen muutos. Sen sijaan että ennen kertoi yksipuolisesti pojille että mitä tehdään (kuten nyt laitetaan sukkia jalkaan), niin nyt kyselee heiltä ja pyytää tekemään jotakin. Haastaa joka päivä myös itseään siinä, miten paljon pojat oikeasti jo ymmärtävätkin puhetta ja tietävät asioita. Taidot kehittyy mikä on samaa aikaa hienoa ja pelottavaa. Esimerkiksi Lenni sai synttärilahjaksi parimetriä pitkän liukumäen pihalle ja nyt jo pojat kiipeävät itse ne melko harvan kolme askelmaa ja laskevat alas. Metsästetään nyt paniikissa fat boyta tai muuta pehmustetta liukumäen alle, ennen kuin joku tulee sieltä päälleen alas. Tänään jo Anton kerkesi meidän näkemättä nousemaan ja laskemaan itsekseen, ja tämä tapahtui siinä puolessa minuutissa kun meininki tapahtui muualla...meiltä loppuu todella kädet ja huomiokyky kohta :) ollaan onneksi saamassa toukokuussa lähihoitajaharjoittelija meille yksiksi käsipareiksi ja silmiksi lisää. Joel ja Oliver ovat tällä hetkellä varsinaisia drama queenejä, jos jotain eivät saa tai heitä kielletään, niin konttaavat pää maassa ympäri kämppää ja kiukuttelevat. Anton polkee kiukkuisesti jalkaa, mutta unohtaa harmin hetkessä toisin kuin veljensä. Antonilla vaihe, jossa syleiksi ei meinaa kelvata muita kuin meidän ja mummin. Myös pahimman harmin tullessa vain äiti meinaa kelvata. Anton on suorastaan sympaattinen, kun taistelee äidin sylistä. Kun hän on päättänyt olla sylissä, niin sinne ei sitten muita mahdu ja Anton työntää koko kroppansa voimin toista sylistäni pois. Onneksi muut pojat ovat suopeita ja antavat yleensä helposti Antonille periksi. Nyt eletään myös jännää aikaa kielen suhteen, eilen iltana Oliver huuteli iltapuuropöydässä "äiti, isi". Lenniäkin Oliver muotoilee parhaiten. Joel on sanonut äidin lisäksi vaippa ja pappa. "Anna" on myös suosittu sana ja sitä käytetetään ihastuttavasti sellaisen hieman kitisevään äänensävyyn. Pojilla selkeästi omaa kieltä mitä höpöttelevät toisilleen ja yhteistuumin alkavat aina hömpöttää jotain. Kun yksi alkaa pärräämään niin muut seuraavat perässä. Eilen kun Marko alkoi kutittelemaan selällään makaavaa Joelia, tuli Anton viereen makaamaan, kun halusi kanssa. Yhtäkkiä Joel nousee ja alkaa antamaan pusuja selällään makaavalle Antonille ja Oliver kiiruhti heti paikalle ja yhteistuumin siinä sitten pussailivat Antonia, joka oli ihan muikeena. Mieletöntä :) Nämä on niitä hetkiä, jolloin on äärettömän kiitollinen ja onnellinen noista veljeksistä.

Muutoin täällä on eletty hyvin sujuvaa arkea, juhlahumua ja lomailtukin on. Pojat on nyt myös kaikki käyneet kerran muskarissa ja alkujännityksen jälkeen kaikki tuntuvat tykkäävän, eikä ihme kun veljensä laulaa heille koko ajan ja me kylläkin myös. Lenni sepittää omia lauluja asiasta kuin asiasta. Meidän maailman reippain isoveli täytti kuun alussa 3 vuotta. Synttärijuhlapäivä oli kaiken kaikkiaan jännä, kun meillä oli aamusta tarkoitus käydä myös virpomassa. Lenni oli jaksanut tehdä edellisenä päivänä vaikka kuinka monta virvontavitsaa pääsiäissuklaamunien toivossa, mutta aamulla kun selvisi että pitäisi pukeutua ja varsinkin nähtyään muutaman noidan meitä virpomassa kohtasimme taas pienen ihmisen elämän suurimpia dilemmoja. En halua laittaa noita päälle, mutta kun mä haluan ne suklaamunat. Päädyimme virpomaan omaa mummia ja mummua. Synttäreiden alettua iltapäivästä koko juttu oli jo unohtunut. Juhlat olivat ilmeisen onnistuneet; kaikista kivointa oli synttäreille tulleet kaverit ja niiden kanssa leikkiminen (riehuminen). Seuraavana päivänä lähdettiin vielä synttärilahjaristeilylle, kivointa oli pähkinöiden syönti hytissä äidin ja isin kanssa kolmistaan. Lenni huolehti kovasti reisussa tuliaiset pikkupojille ja arveli näiden ikävöivän häntä :) Lenni asettuu tällä hetkellä kovasti isomman rooliin suhteessa pikkupoikiin ja toistaa pojille asioita mitä me heille sanomme ja "opettaa" kovasti poikia.

Suurimpana pähkäilynä itsellä on ollut ensinnäkin se, että miten selviän parin viikon päästä olevasta puolikkaasta maratonista. Sain eilen lenkkeiltyä 14,5 kilometrin lenkin, mikä antoi toivoa, että enköhän mä maaliin ainakin pääse. Sitten on töihinpaluu syksyllä, josta olen sinällään hyvillä mielin. Minulle 3,5 vuotta kotona tuntuu olevan riittävästi. Ollaan tätä pähkäilty tammikuusta lähtien, että miten hoitokuviot järkätään. Aluksi oltiin täysin sitä mieltä, että otetaan kotiin hoitaja. Mutta nyt suunnitelma on muuttunut täysin. Saadaksemme ryhmän täyteen kunnalliselle kolmiperhepäivähoitajalle meidän olisi pitänyt hakea neljättä lasta, koska Lenniä emme olisi halunneet ottaa tarhasta kavereidensa luota kotiin. Sitten oli yksityinen lastenhoitaja, mutta hänen sairastuessa olisimmekin olleet aina pulassa ja kaikki se ruuan laitto sitten iltaisin...Sama tarha missä Lennikin on, alkoi tuntumaan houkuttelevalta. Miettiessämme tätä olimme aluksi vakuuttuneita, että tarvitsemme tueksi au-pairin, jotta saamme viennit ja haut onnistumaan. Tämän hetkinen tilanne on se, että olen palaamassa neljäpäiväiselle työviikolle ja pojat menossa Lennin kanssa samaan tarhaan. Pojat ovat pääsemässä samaan ryhmään ja Lenni viereisellä pihalla. Mutta meille ei ole tulossa sitä au-pairia ja se tässä hieman huolestuttaa. Haalitaan tässä kaikenmaailman tukimuotoja, jotta saataisiin palapeliä kokoon, että saataisiin arki toimimaan. Yksi ei nimittäin vaan yksinkertaisesti pärjää näiden kaikkien viennissä tarhaan aamuisin. Pitää olla siis toinen meistä ja joku toinen, haun ehkä sitten saa toinen yksin hoidettua. Ehkä. Sepä tässä jännintä on, kun ei osaa ennustaa miten lapset muutoksen ottavat ja miten siirtymät ym. sujuu. No näitä suuria muutoksia on aikaisemminkin ollut ja niistä on selvitty :) sumplitaan sitten lisää.

Aikun tuli taas hyvä mieli, kun Lenni huuteli tuossa huoneestaan pitkään ettei saa unta. Menin ja aloin laulamaan Sinistä Unta, mitä ollaan laulettu ihan vauvasta lähtien, ja Lenni lauloi mukana kirkkaalla ihanalla lapsen äänelleen muistaen sanasta sanaan koko biisin.

 Onnea Lenni!

 Pääsiäinen mökillä Hattulassa

 Pihakausi avattuna. Piha on aidattuna, jonne uskaltaa jo pojat päästää. Pojilla myös oma retkipöytä, jonne piti päästä heti retkelle.
 Matkalle lähdössä


Ihanaa kevättä kaikille, ottakaa rennosti! T. Oliver

1 kommentti:

  1. Voi pojat. Ja paketti nenäliinoja. Ei tädillä muuta <3

    VastaaPoista