Kolme kävelevää pikku-ukkoa

Kyllä tässä kävelemään oppimisessa ja sen riemussa, jos jossain, koki olevansa kolmosten äiti. Parin viikon välein hurrattiin ja tsempattiin aina uutta poikaa, ja niinhän siinä kävi, että ikäjärjestyksessä lähdettiin. Samoin kuin konttaamaankin; ensin Joel, sitten Anton ja lopuksi Oliver. Minulle on kerrottu, että kävelemään oppiminen on hurjaa ja jännää aikaa, kun pitää pelätä hurjia kaatumisia ym. En oikein allekirjoittanut tätä Lennin jälkeen, enkä vielä Joelinkaan jälkeen, mutta Antonin kohdalla sen ymmärsin. Konttauskypärälle olisi ollut kyllä käyttöä. Oltaisiin ehkä selvitty pahimmilta pään kopsahduksilta, melkoisen hurjaa menoa oli. Tahtoa ja sinnikkyyttä oli enemmän kuin taitoa. Oliver oli sitten koko porukan varovaisin liikkeelle lähtiä, pylly jo valmiiksi taakse ojennettuna, jos sattuisi vaikka horjahtamaan. Aluksi ei edes tajunnut, että sieltähän se etenee, kun vankassa seisoma-asennossa pikkuhiljaa hinasi jalkoja eteenpäin. Nyt ne kaikki jo menee peräkanaa, mun vauvat.

Muutoin kevät on alkanut oikein kivasti. Täällä joka päivä vauhti ja ymmärrys kasvaa. Pojat tietää milloin mennään syömään ja nukkumaan ym., niin asioita tehdäänkin kivasti yhteisymmärryksessä...useimmiten. Pari päivää sitten Oliverilla oli kunnon potkuhuutoraivarit ja kävin kelaamaan aikaa taaksepäin, että minkäs ikäinen se Lenni olikaan kun nämä alkoi...ja juu-u, näitä aikoja se tosiaan oli. Pojat tänään 1 v 3 kk! Omaa tahtoa alkaa olla ja kiellot ottaa itsetunnon päälle. Kiukuttelua ja vaatimuksia on enemmän, mutta niin sen kuuluukin olla. Sanoja on oikeastaan vielä Äiti, Äittä ja ensitavuja  sitten enemmän. Lamppu löytyy katosta sitä kysyttäessä ja pyydettäessä tullaan antamaan pusua ja halia. Piilosta ja hippaa on kiva leikkiä, heidän omilla säännöillään. Sähköjohdot kiehtovat edelleen ja takkaan on kiva mennä. Mutaa ja hiekkaa syödään innokkaasti ulkona ja sitä on saatava, mitä toinenkin saa. Yöt nukutaan edelleen hyvin ja ne yhdet päikkäritkin pääsääntöisesti hyvin (2-3 tuntia), joskus ne jää jollakin puoleenkin tuntiin. Terveinä ollaan pääsääntöisesti oltu. Ainoastaan Oliver sairasti peräjälkeen vauvarokon ja parvorokon, ja muut eivät sitä saaneet. Outoa. Saatiin vihdoin myös muskaripaikka ja ensi viikolla aloitetaan sitten yhden pojan kanssa, ja kukin pääsee vuorollaan. Lenni käy myös rokkimuskarissansa, mikä on ihan huippujuttu hänen omastakin mielestä. Parin viikon päästä juhlitaankin jo Lennin 3-vuotissynttäreitä ja lähdetään synttärilahjaksi kolmistaan laivalle Tukholmaan. Jee, itse odotan varmaan tätä lomaa enemmän kuin Lenni itse :) 

 On se serkkutyttö ihana (turvakaukalossa tuossa poikien edessä). Päässä Miitta-tädin tekemät uudet pipot.

Pyöräilykausi avattuna! Ajeltiin koko perhe kauppakeskukseen, jossa käytiin vähän kaupoilla ja syömässä. Onnistuu se näin suurperheellisenäkin, näköjään.