Se on täällä. Tauti. Valitettavasti. Mitä todennäköisimmin norovirus.
Onhan noita tauteja ennenkin ollut, mutta tämä ei saa kyllä tulla enää toiste meille kylään. Miten hetkessä elämä voikaan heittää häränpyllyä, kun saa sen puhelun tarhasta. Olo on kuin tuomitulla, kun tietää mitä on luvassa. Voi sitä jännityksen määrää, kun odottaa että kuka seuraavaksi. Kerettiin jo kerran heittämään yläfemmatkin, kun kukaan muu ei sairastunutkaan. Kunnes... nyt ollaan jo voiton puolella, kun yli puolet perheestä on jo läpikäynyt pahimman vaiheen :) sitten vielä kun viimeisen sairastaneen jälkeen tulee ottaa viruksen elämisaika huomioon, niin kas vain, Taudin parissa onkin vierähtänyt jo muutama viikko.
Tauti, lupaathan, jätä meidät piitkäksi aikaan rauhaan.
Löysin blogiinne ja luin sen kerrasta läpi (hyvästi pitkät yöunet), aivan uskomattoman polun olette saaneet kulkea läpi ja varmasti jotain aivan yhtä ainutlaatuista on vielä edessä! Tuo elämänasenne on voittamaton, sillä selviää yli pahimpienkin karikoiden. Hurjasti jaksamista sairastelujen keskelle, toivotaan että tauti jättää teidät pian! Ja kaikkea hyvää tietysti koko perheelle muutenkin, nauttikaa pienistä suurista ihmeistänne :)
VastaaPoistaT. 4/-12 syntyneen kaksikon äiti
Ihanan blogin löysin <3 Mahtavaa kun jaksat kirjoittaa ja kuvailla arkeanne. Meillä on itsellä 5 v kolmospojat täällä ja heidän lisäkseen esikoistyttö, joka on pian 10 v. Vauva-arki on aika sumuisaa aikaa, vaikka hyvin meillä menikin eiä pojilla ollut vaivoja tai huolia. Harmittaa kun ei ole kirjoittanut asioita ylös... tätä blogia tulen seuraamaan innolla ja mielenkiinnolla! Tuo vatsatauti on minunkin pahin painajainen! Viime vuosi selvittiin ilman kyseistä tautia ja taas jännitän täällä kun mmahatauti päiäkodissa jälleen pyörii... jaksamista teille ja pikaista paranemista!!!
VastaaPoista