Hyvä Joel! Pohdimme, mikä luetaankaan ensiaskeleiksi. Joel on ottanut jo jonkin aikaa yhden askeleen ennen heittäytymistään (mitä Anton tekee nyt), mutta viikko sitten hän otti neljä askelta. Katsoimme Markon kanssa toisiimme.. kyllä, nämä askeleet kirjataan Joelin ensiaskeleiksi. Tilanne oli myös ihana, kun paikalla oli koko perhe. Lennikin kovasti Joelia tsempaten. Lenni on selkeästi innoissaan, kun pojat kasvavat ja selkeästi ymmärtää että kohta hän saa heistä leikkiseuraa. Pojilla ymärryksen määrä on myös harpannut uusiin sfääreihin, ymmärtävät jo todella paljon puhetta ja lähtevät erilaisiin leikkeihin mukaan. Ja he ymmärtävät, ihme kyllä, myös niitä kieltoja. Lenni ei kyllä ikinä "ymmärtänyt" niitä näin kivasti kuin pikkupojat :) Anton on pojista lennimäisin, joka sinnikkäästi menee oman päänsä mukaan vaikka läpi harmaan kiven.
Viime viikolla, kun aurinko paistoi ja vietimme poikien kanssa ihanan hidasta aamua olympialaisia samalla katsoen, mietin, että nyt koen oikeastaan ensimmäistä kertaa olevani äitiysLomalla. Kiva kun ei ollut tarvinnut lähteä aamulla töihin ja sai vaan letkotella poikien kanssa. Päivät on parhaimmillaan mukavan lekoisia poikien kanssa, kun mennään rutiinien mukaan ja nukutaan hyvin. Meillä edelleen pysytään kaksissa päikkäreissä, ainoa huono puoli on, että talo hiljelee oikeastaan vasta puoli kymmeneltä. Yöt ovat rauhallisia ja pojat haluavat nousta sängystä usein vasta yhdeksän maissa.
Jos jollakin makaa käyttämättömänä Stokken valjaat (Toivoo Joel, joka kiipeilee pöydällä syöttäessä) tai turvaistuinta autoon (Toivoo Oliver, joka joutuu vielä matkustamaan kaukalossa), niin ilmoitelkaa ihmeessä.
