Äideistä parhain...

Nyt tulee vähän psykologin mielenvikaa, mutta mietin joskus, että millainen äiti pojille olen, olen ollut ja tulen olemaan. Millainen suhde minulla on heihin nyt ja millainen se tulee olemaan sitten, kun ovat esim. murrosikäisiä. Toivottavasti mahdollisimman rehellinen, läheinen ja avoin.

Asioita, joita pidän itse tärkeänä Äitinä olemisessa on ennen kaikkea läsnäolo, rakkaus sekä turvallisuus. Pidän itseäni pääsääntöisesti hyvänä äitinä, en ole koskaan kuvitellut, että pojilla voisi olla parempaa äitiä. Olen paras heille. Lenni on sen verran iloinen ja tyytyväinen lapsi, ettei me nyt aivan kuusikkoon olla voitu vanhempina mennä. Hyvän äidin minusta tekee mielestäni myös se, että olen epätäydellinen. Se, että myönnän lapsilleni avoimesti tekeväni virheitä, annan heille myös luvan tehdä niitä.

Tasan vuosi sitten elettiin jännittäviä aikoja, mietin usein mitä kunakin päivänä tasan vuosi sitten tapahtuikaan. Nyt olimme juuri muuttaneet pari päivää sitten tänne ja muutaman päivän päästä itsenäisyyspäivänä minulla supisteli kovasti ja olin jo aivan varma, että nytkö se sitten tapahtuu. Mutta onneksi ei. Ihanaa olla nyt tässä vuotta myöhemmin kaikki nuo ihanat pojat ympärillä.

Täällä odotetaan jo kovasti joulua ja joulupukkia. Joulupukkia tosin pelonsekaisin tuntein. On ollut jotenkin liikuttavaa nähdä pienen pojan ensimmäinen dilemma, kun samaan aikaan ei haluaisi pukkia tänne mutta kun ne lahjat pitäisi saada. Lennillä on otteet hieman koventuneet pikkupoikia kohtaan ja harmistumista on esiintynyt kun pojat eivät lähde kaikkiin leikkeihin mukaan ja sotkevat vain leikkejä. Kovasti kuitenkin aina haluaa ottaa pojat mukaan ja juoksee kertomaan kaikki jutut ensimmäiseksi pojille. Onneksi ei mene kauaa kun jo leikkivät yhdessä. Pikkupojat ovat kivasti oppineet leikkimään sopuisasti rinnakkaisleikkejä ja päivällä saattavatkin viihtyä jo hyvinkin pitkiä aikoja yhdessä leikkien. Aikansa leikittyään he kiipeävät syliin tankkaamaan läheisyyttä ja moiskauttavat oman ihanan räkäisen pusunsa ja lähteävät siitä taas jatkamaan tutkimusmatkojansa (usein myös ensin revittyään tukun hiuksia päästäni ja purtuaan). Tänään kun kaikki pojat kiipesivät kerralla syliini, tunsin olevani puu, joka yritti pitää kaikkia poikia pystyssä . Kaksi roikkui molemmissa käsissä ja Oliver kiipesi selkää pitkin. Kääntäessäni päätäni sain iloisen hymyn ja "Äiti" -tyyppisen sanan. Mitäpä muuta Äiti haluaa kuulla...tai edes kuvitella kuulevansa :)

Yksi joulukorttiotos, oli pikkasen haastavaa saada kaverit pysymään koossa ja vielä katsomaan samaan suuntaan. Tässäkin tonttu turvallaan ja kaikilla jätkillä omat touhunsa.

Tämän hetken kivoin leikki on työntää vaunuja varsinkin Oliver haluaa aina kyytiin. Saattaa istua siinä hyvinkin pitkään, kun Anton ja Joel työntävät vuorotellen. (ja kuvassa näkyvä kohu-lapsikirja on meillä ainoastaan kärrypainona :) ) Anton on kävelyssä pro.

Huomenta Joel! Pojat nukkuu tällä hetkellä klo 21-08.30

Oliver, Lenni ja Joel painimassa

Here we go! Yläkertaan halutaan mennä nykyään itse.