tiistai 30. heinäkuuta 2013

Kesälomalla

..ollaan oltu koko porukka ja pieni katkos siis tännekin kirjoittamisen suhteen :)

Täällä on alkanut uusi vaihe. Pojat ovat alkaneet kommunikoimaan keskenään (naureskelevat keskenään, ottavat toisistaan kiinni ja niin...tappelevat samasta lelusta), jonkin sortin liikehdintää pyörimällä jo tapahtuu, syödään kiinteitä ja pojat nukkuvat jo omassa huoneessaan. Tuo kiinteiden aloittaminen on uusin juttu, kunnes ymmärsin vinkistä tehdä kaupanpöperöiden sijaan omatekoista mössöä, niin johon vihdoin ja viimein maistui. Tämä uusi ruokailu on tuonut hieman enemmän pituutta poikien uniin, mutta se suurin ponnistus - yösyöttöjen poisjättäminen - on edelleen edessä. Kävimmekin juuri lääkärissä, josta laitettiin lähete sairaalan unikouluun. Ajatuskin ehjemmistä öistä saa minut hymyilemään :)

Kesälomaan on mahtunut yhden terassin rakentaminen, mökkeilyä ja sukulointia. Pojat viihtyvät autossa onneksemme ihan kivasti mikä tekee reissaamisesta ihan mukavaa, mutta se pakkaaminen ja lähteminen...huh. Naapuri seisoi pihallaan kerran ja naureskeli, kun otsa hiessä kannoimme kamoja ja kaikki neljä lasta huusivat...riitti kuitenkin vielä omaa huumorintajua lohkaisemaan, että tässä ollaan leppoisalle reissulle lähdössä. Nyt ihana viettää viimeistä kesälomaviikkoa kotona, kun pojat kuitenkin viihtyvät täällä parhaiten ja asiat sujuu helpoiten täällä. Mutta ihanaa oli myös vaihtaa loman aikana maisemaa ja reissata vähän, kiitokset siis kaikille perheenjäsenille ja sukulaisille, kun kestitte meitä. Kiitos ja anteeksi :) joskus sitä itsekin hengästyy kun yrittää katsoa meidän menoa ulkopuolisin silmin.

Aina joskus näissä hektisissä päivissä pysähtyy ja huomaa hymyilevänsä; meillä on tosiaan kolmoset. Näitä tilanteita on ollut mm. paikallisessa suhteellisen suuressa kaupassa, jossa ostan hyllyt tyhjiksi maitoja ja vellejä, tai olohuoneen ovella katsoessani kun kolmet eri silmäparit seuraa minua ja nauraskelee eripuolilta huonetta. Samalla olen iloinen kaikista erikseen ja niistä hetkistä, joita voin kunkin kanssa erikseen viettää. Joel on meidän paras nukkuja ja nukahtaja, niin mikä onkaan ihanampaa kuin laulaa sängyn vieressä unilaulua ja lapsi nukahtaa siihen, tai katsella Antonin moninaisia ilmeitä ja jutteluja, tai hassutella Oliverin kanssa. Lenni on tietenkin sitten luku erikseen. Näinä hetkinä olen todella onnellinen. Mutta voin sanoa, ettei tämä aina helppoa ole. Kiristelee kyllä.

Pojat saivat myös uudet hyökkäysvaunut, joiden kanssa ei kyllä säästytä katseilta. Niihin tulee vaan jotenkin tottua.
 Pojat oli mun kanssa lenkillä ja ilmeisen kivaa oli uusissa vaunuissa ja mukana Miitta-tädin loihtimat torkkupeitot


 Melkein koko perhe mahutettuna riippukeinuun

Kesällä on ihanaa kun saa olla vaippasillaan, jätkät hengaa (vasemmalta Oliver, Anton ja Joel)